Kuten otsikkokin toteaa, on tänään toiseksi viimeinen päiväni Vietnamissa. Ylihuomenna varhain aamusta lähtee lentoni kohti Suomea, jonne saavun jo samana iltana; itään päin matkustettaessa kun aikaa säästyy. Lähtö tuntuu minulle kai aina epätodellista. Jotenkin on sellainen olo, että hyppää yhdestä todellisuudesta toiseen, eikä sitä osaa oikein käsittää.  Etenkin Vietnamin ja Suomen välillä voidaan puhua kahdesta aivan eri maailmasta. Jopa shokeeraavaa, että ensin olen keskellä Vietnamin kaaosta, ihmispaljoutta ja mopovilinää ja seuraavassa hetkessä olenkin pohjoisen hyvinvointivaltiossa, missä kaikki on järjestyksessä ja ojennuksessa.

Olen kerrankin hoitanut edes osan asioista ajoissa, joten kimpsuni ja kampsuni alkavat olla jo kasassa. Stressi kaikkialta pursuilevia vaatteita ja muita tavaroitani kohtaan oli sen verran kova, että oli pakko järjestellä ne lähtövalmiuteen jo tänään; yleensä pakkaan enempi vähempi paniikissa, kun aika loppuu kesken.

Mitäpä tässä sitten voi enempää sanoa? Miettiessäni sitä, että tulen takaisin Suomeen, olen tietenkin näin kauan poissa oltuani tosi innoissani. On monta asiaa, joita odotan todella kovasti Suomeen paluussa. Ja toisaalta, miettiessäni asian kääntöpuolta eli Vietnamista lähtemistä, oloni on tietenkin haikea, surullinenkin. Ja kuitenkin on ihan selvää, että nyt on aikani lähteä takaisin Suomeen.