Tyoni alkavat taas tanaan vasta puoli kahden aikaan. Ainakin tamanhetkisen lukujarjestykseni mukaan aloitan maanantaisin ja tiistaisin tyot puoli kahdelta ja muina paivina tyoni alkavat aamulla. Lukujarjestykseni vaikuttaa oikeastaan tosi kivalta, joten toivottavasti se sailyy samanlaisena. Maanantaisin opetan pari tuntia ja viimeinen tuntini paattyy puoli kuuden maissa. Tuntien valissa minulla on aika pitka tauko. Tiistaina opetan myos pari tuntia, mutta tuntien valissa ei ole taukoa, joten paasen kotiin jo ajoissa iltapaivasta, mika on kiva. Keskiviikko ja torstai ovat aika samankaltaiset eli opetan aamusta pari tuntia ja paasen kotiin melkeinpa jo aamupaivasta. Perjantai on pisin ja rankin paiva eli olen koululla aamusta puoli viiteen. Tallainen vaihtuva aikataulu sopii minulle tosi hyvin, silla kahdeksasta neljaan- tyo tuntuu minusta aika pitkastyttavalta. Taytyy nyt sitten toivoa, ettei lukujarjestykseeni tulisi mitaan suurempia muutoksia, kun se vaikuttaa nyt niin hyvalta. Pari tuntia opetusta paivassa kuulostaa hirmu kevyelta, mutta on todellisuudessa ainakin nain alussa ihan riittavasti, silla myos tuntejen valmisteluun kuluu aikaa. Lisaksi, kuten jo eilen mainitsin, opettaminen taalla on aika haastavaa puuhaa ja vaatii mielikuvitusta. Tyon haastavuus tuli taas eilen esiin...

Eilen tosiaan englannin opettaja, joka kertoo minulle, mita luokkaa opetan ja mihin aikaan yms., oli sairas ja pyysi minua olemaan hanen sijaisenaan, joten pidin pari ylimaaraista tuntia. Ensin opetin yhdelle luokalle kaksi oppituntia perakkain, mika meni ihan kohtuullisesti. Jonkin verran luokassa oli melua, mutta taalla joutuu vaistamatta suodattamaan tietyn meluasteen. Naiden oppituntien jalkeen olin lahdossa pois koulusta kavelemaan kaupungille ennen seuraavaa tuntiani, mutta koulun rehtori tuli minua porteilla vastaan, ja kutsui minut seuraamaan oppilaiden musiikkiesitysta, joten lahdinkin sitten hanen mukaansa takaisin koululle. Ensin istuimme rehtorin huoneessa ja joimme erittain vahvaa teeta ja juttelimme, jonka jalkeen menimme seuraamaan, kun oppilaat esittivat vietnamin kielisia lauluja. Musiikkiesityksen jalkeen valmistelin vahan aikaa oppitunteja, jonka jalkeen menin pitamaan viimeista oppituntiani. Meno oli kylla kuin apinalaumassa, eika sellaisessa molyssa kylla tule oikein mistaan mitaan. Taalla ei voi suuttua tai alkaa karjua luokalle naama punaisena, silla suuttumista pidetaan vakavana kasvojen menettamisena. Suuttumista ei ole siis sallittua nayttaa. Ja tuskinpa alamololuokalle karjuminen juuri auttaisikaan, vaan painvastoin, lisaisi vain melua. No, onneksi oppitunnit taalla kestavat vain noin 40-45 minuuttia, ja sen ajan jaksaa kylla sailyttaa malttinsa, vaikka huomaisikin opettavansa ihmislasten sijasta elainlaumaa.

Toiden jalkeen tapasin kaupungilla pari muuta vapaaehtoista. He olivat matkatoimistossa varaamassa matkat loppuajalleen taalla Vietnamissa, ja mina kavin silla aikaa syomassa nuudelikeittoa ja juomassa ihanaa vietnamilaista kahvia samassa paikassa, jossa olin kahvilla toisena iltanani taalla; kahvila, josta laitoin tannekin kuvan. Taman jalkeen emme tehneet oikein mitaan ihmeellista, vaan lahdimme kotia kohti. Paras asia siina, etta asuu useiden ikaan kuin puolituttujen ihmisten kanssa, on se, etta aika ei kay aivan heti pitkaksi. Ihan tavallinen "koti-iltakin" menee sukkelaan, kun loytyy niin paljon juttukavereita ja mielenkiintoisia aiheita.

Eilen koululla aloitti kaksi tanskalaista tyttoa, jotka tyoskentelevat siella samalla tapaa vapaaehtoisina kuin minakin, mika on tosi kiva, silla tahan mennessa olen ollut siella aina ainoana lansimaalaisena lukuisten vietnamilaisten joukossa. He olivat vuokranneet skootterin, koska asuvat viela kauempana koulusta kuin mina, ja bussimatkaan menisi ikuisuus. Itse olen myos miettinyt, etta joko vuokraisin jonkun menopelin tai sitten ostaisin ja myisin viiden kuukauden jalkeen, kun lahden taalta. Vietnamilaisen ystavani mielesta kannattaisi ostaa esim. skootteri ja myyda se sitten taalta lahtiessani melkein samaan hintaan kuin milla sen ostin. Toisaalta vuokraaminen voisi olla myos aika katevaa, jos vakuutukset. on vuokrafirman puolelta hoidettu, silla taalla pellit kolisevat. Omalla kohdallani bussimatka koululle ei ole mikaan mahdottomuus, poikkeuksena ehka ruuhka-ajat, mutta omalla skootterilla olisi paljon helpompi liikkua paikkojen valilla, ja voisi esim. viikonloppuisin lahtea vahan pidemmille paivaretkille. Toki noille paivaretkille voi lahtea ilman omaa menopeliakin, esim. mopotaksilla tms., mutta tama on tietenkin kalliimpaa ja aikaa kuluu sahlaamiseen, kun sopii hinnoista, ajoista yms. Omalla skootterilla paasisi liikkumaan paljon vapaammin oman mielen ja omien aikataulujen mukaan. Lisaksi bensa on taalla melko halpaa, joten siitakaan ei mitaan alyttomia summia joutuisi maksamaan. No, taytyy nyt vahan miettia, mita teen, ja muutenkin katsoa, millaisiksi aikatauluni muovautuvat.

Lopettelen taman tahan. Oheinen kuva on Halong Baylta, tosin se ei ole itse ottamani.