Tänään on ollut tosi kiva päivä ja valokuvia on tullut otettua reilusti, joten lisäilen niitä tänne tässä samalla. Käyn pidemmittä puheitta päivän tapahtumiin...

Aamiaisen jälkeen lähdin ulos ja löysin melkein heti sopivan riksan. Kiertelin riksalla vanhan kaupungin katuja puolentoista tunnin ajan. Riksakyyti on loistava tapa nähdä kaupunkia kiireettömästi ja napsia valokuvia samalla. Riksakuskit myös mielellään näyttävät keskeisimpiä paikkoja, joten siinä saa ikään kuin henkilökohtaisen opastetun turistikierroksen samalla. Seuraavana pari aamupäivän riksakierroksella ottamaani valokuvaa.

Riksakuski jätti minut Hoan Kiem - järvelle, jonka nimen taisinkin jo eilen mainita. Järven näkemistä olin odottanut, sillä järvi oli kuvien perusteella todella kaunis paikka. Kaunis se oli luonnossakin. Järven pystyy kiertämään hyvin kävellen, sillä se ei ole kovin suuri. Veikkaisin, että tuosta järven kiertämisestä tulee sellainen muutaman kilometrin lenkki. Järveä oli kiertämässä moni muukin ja sehän onkin yksi suosittu kohde ihan Hanoin keskustassa, sekä vietnamilaisten että turistien keskuudessa. Järvellä oli myös noin kymmenkunta hääparia ottamassa hääkuvia, ja itse en kyllä paljoa kauniimpaa paikkaa hääkuvien ottamiseen ihan heti keksi. Järven ympärillä on kahviloita sekä lukuisia penkkejä, joissa ihmiset istuvat ajatuksissaan järveä katsellen. Itse pidin myös pienen tauon yhdessä ihanassa kahvilassa, jossa istuskelin ulkona terassilla ja katselin järvelle päin. Oli tosi ihanaa! Seuraavana kuvia Hoan Kiem - järveltä.

Tuota yllä olevaa punaista siltaa pitkin mennään kauniiseen temppeliin, jota myös itse kävin ihastelemassa. Seuraavassa siis pari temppeliaiheista kuvaa.

Järvikierroksen jälkeen lähdin talsimaan kohti kuviteltua hotellin suuntaa ja yllättäen hotelli tuli kuin tulikin vastaan. Ilahtuneena hyvästä onnesta, jonka avulla satuin päätymään hotellilleni, etsin netistä seuraavan kohteen, jota voisin käydä vielä katsomassa. Päivän järviteemaa mukaillen päätin lähteä West Lakelle, joka on noin seitsemän kilometrin päässä oleva Hoan Kiemiä huomattavasti suurempi järvi. Nappasin mopotaksin ja hurautimme ruuhkaisen Hanoin läpi järvelle. Heti järvelle saavuttuani bongasin poljettavat joutsenveneet järvellä seilaamassa, ja minun oli tietenkin myös pakko kokeilla joutsenvenettä. Poljin joutsenveneellä järvellä tunnin verran ja kuvasin järveä, jonka jälkeen nälkä alkoi kurnia vatsassa ja suuntasin lähistöllä olevaan ravintolaan. Ravintolan asiakaskunta oli pääosin vietnamilaisia varakkaita, hyvin pukeutuneita ihmisiä ja vietnamilaiset lapset halusivat sanoa "Hello" minulle. Tarjoilijat eivät puhuneet englantia kovin hyvin, mutta sain ihan kivan aterian eteeni. Aterian jälkeen tilaamani kuuma kahvi tuli kyllä kylmänä jäiden kera, mutta mitäs pienistä, ihan herkullista se kylmä kahvikin oli. Päivällisen jälkeen kiertelin kävellen vielä vähän järveä ja onnistuin taas eksymään. Järven ympäristöstä, ravintoloista ja niiden asiakkaista huokui varakkuus, mutta alue, jonne eksyin kävelemään oli kaikkea muuta kuin varakasta. Hetken siellä harhailtuani löysin takaisin järvelle, josta nappasin jälleen mopotaksin ja suuntasin takaisin omalle alueelleni päin. Pakko laittaa muutama West Lakelta ottamani kuva tähän seuraavaksi.

Ilta alkoi lähestyä ja olin kuullut, että Hoan Kiem on todella kaunis illalla, joten pyysin kuskin jättämään minut sinne. Järvellä oli taas paljon väkeä, vietnamilaisia tekemässä iltajumppaa sekä rakastuneita nuoreja pareja ja tietenkin myös turisteja. Ilta-aikaan järvi on paljon tunnelmallisempi kuin päivällä. Hetken järvellä pyörittyäni lähdin etsimään kivaa kahvilaa ja sellaisen löysinkin. Kahvila oli tosi ihana ja suloinen, istuin ylhäällä parvekkeella, niin että saatoin juoda rauhassa kahviani ja katsella Vietnamin menoa. Varmaan tämän päivän parhaat valokuvat ovat juuri tuolta kahvilasta otettuja, joten laitan tähän muutaman, jos vaikka niistä välittyisi edes vähän pimenevän Vietnamin tunnelmaa, joka on muuten jotain todellakin kokemisen arvoista.

Kahviteltuani lähdin talsimaan hotelliani kohti - suunnat alkavat vähitellen hahmottua, hurraa! -, mutta aivan ihana riksakuski tuli minua vastaan ja pääsin hänen kanssaan hyvään sopimukseen hinnasta, joten ajelin vielä tunnin verran riksalla, ja nyt voin sanoa, että oli ehdottoman hyvä ratkaisu ottaa vielä päivän päätteeksi riksa, jonka kyydissä ihmettelin ja hämmästelin Hanoin iltaa, joka tuntuu yhä aivan taianomaiselta, sillä en ole koskaan nähnyt mitään tällaista. Kaikkialla on niin paljon kauniita valoja ja kaikkea ihanaa ja kaunista. Liekö tämä sitä Aasian tunnelmaa? Riksakyydin jälkeen suuntasin hotellille, tosin eksyin noin niin kuin vaihtelun vuoksi taas vähän reitiltä, mutta eipä juuri harmittanut ottaa muutamaa ylimääräistä askelta näin kauniissa ympäristössä. Huomenna muutan sitten kauemmas keskustasta asumaan sinne vapaaehtoistyöntekijöiden taloon. Noin kolmen aikaan iltapäivällä minua tullaan hakemaan täältä hotellilta, ainakin tämän hetkisten tietojeni mukaan (täällä suunnitelmilla on tapana muuttua useaan kertaan). Ihan hauskaa mennä sinne asumaan ja nähdä vähän enemmän maaseutumaista Vietnamia sekä tietenkin tavata muita vapaaehtoisia! Toisaalta voisin oleskella täällä ihan keskustan tuntumassa vielä pari päivää, mutta pääseehän tänne kuitenkin tulevasta asuinpaikastani käsin ihan hyvin bussilla. Huomenna minulla on vielä aikaa tehdä jotain ennen kuin vaihdan asuinpaikkaani, joten käyn varmaan katsomassa jotain uutta kohdetta. Tosin joku ongelma tuntui kyllä olevan myöhäisen lähtöaikani kanssa hotellin puolelta, joten täytyy neuvotella asiasta heti ensimmäiseksi aamulla...

Aivan lopuksi laitan vielä illan riksa-ajelulla ottamiani valokuvia tähän. Kuten kirjoituksestani ehkä välittyy, niin Vietnam on kyllä lumonnut minut aivan täydellisesti. Maa on niin mielenkiintoinen ettei ole tosikaan. Ja yksi asia, johon olen aivan ihastuksissani on turvallisuuspuoli: vaikka täälläkin on tietenkin jonkun verran taskuvarkaita yms. rikollisuutta (missäpä ei olisi?)., niin täällä saa kuitenkin aika turvallisin mielin seikkailla aivan yksikseen vaikkei tiedä oikein mistään mitään. On niin ihana fiilis, kun saa liikkua yksin eikä tarvitse suunnitella niin tarkasti, missä uskaltaa liikkua ja mihin aikaan. Etelä-Afrikassa tilanne oli aivan toinen, sillä yksin ei ollut kiva tunne lähteä tuntemattomille seuduille seikkailemaan ja etenkin eksyessä alkoi kyllä pelottaa, joten useimmiten täytyi aina olla riippuvainen porukasta ja näin ollen myös siitä, mitä muut tahtoivat tehdä ja minne mennä. Muiden ihmisten kanssa on tietenkin myös tosi kiva liikkua, mutta yksikseen menossa on kieltämättä omat puolensa. Eipä sen puoleen, Etelä-Afrikka on kuitenkin mielestäni aivan upea ja uskomattoman hieno maa.

Okei, mutta nyt vihdoin ne valokuvat, ettei mene aivan jaaritteluksi koko juttu. Odotan jo innolla, mitä huominen tuo tullessaan!