Tiistai oli varmaan tähän astisista päivistäni täällä kaikkein kiireisin. Aamulla valmistelin materiaalia seuraavan päivän englannin kerhoa varten. Pian englannin opettaja soitti minulle ja pyysi, että tulisin koululle lounaalle, sillä ranskan opettaja ja hänen oppilaansa tahtoisivat lounastaa kanssani. Lähdin siis koululle ja lounastin heidän kanssaan reilun tunnin. Kesken lounaan sain viestin tanskalaisilta tytöiltä, että voisimmeko tavata iltapäivällä talossani ja suunnitella kaiken valmiiksi huomista englannin kerhoa varten, joten lounaan jälkeen menin takaisin kotiin ja tytöt tulivatkin melkein heti siinä samassa. Kertasimme seuraavan päivän ohjelman ja jaoimme vastuualueet. Tyttöjen lähdettyäni minulla oli tunti aikaa valmistella omaa vastuualuettani, joka käsitti kerhon avauksen ja esittelyn, eurooppalaisen joulunviettotavan esittelyn (ensimmäisen kerhon aiheena oli rehtorin toivomuksesta joulu) sekä kerhon lopetuksen. En ehtinyt saada tätä ihan valmiiksi, kun minun pitikin jo lähteä takaisin koululle, jossa tapasin erään opettajan, joka oli kutsunut minut luokseen päivälliselle. Vietnamilaisittain huristelimme hänen mopollaan hänen luokseen, jossa hänen tyttärensä, joka on kanssani samaa ikäluokkaa, oli minua vastassa. Perheen äiti eli opettaja valmisteli päivällistä ja minä juttelin tytön sekä hänen kymmenvuotiaan serkkunsa kanssa. Molemmat puhuivat sujuvaa englantia, joten heidän kansssaan oli hauska jutustella. Seuraavaksi päivällinen olikin jo valmis. Ruoka oli perinteistä vietnamilaista ruokaa ja se nautittiin lattialla eräänlaisen maton päällä istuen. Päivälliselle osallistuivat lisäkseni perheen isä ja äiti, kaksi tytärtä, serkku ja isoäiti. Vanhempi isoäiti istui viereisellä sohvalla seuraamassa tilannetta, mutta ei osallistunut ruokailuun, en tiedä, miksi. Ruoka oli hyvää ja oli tosi hauskaa. Kaikki olivat hirmu kiinnostuneita minusta ja Suomesta. Perheen isä ja äiti eivät puhuneet ihan kovin hyvää englantia, joten tytöt toimivat tulkkeina aina tarvittaessa. Päivällisen jälkeen oli vietnamilaiseen tapaan tee, jonka jälkeen olikin jo myöhä ja lähdin takaisin kotiin päin. Perhe toivotti minut vielä tervetulleeksi heidän luokseen milloin tahansa ja äiti pakkasi matkaani hedelmiä ja keksejä, joiden syöminen tuo kuulemma hyvää onnea, sillä ne olivat olleet olohuoneen alttarilla. Perhe oli hirmu ystävällinen ja ihana ja kokemus oli aivan uusi, sillä en ole koskaan ennen ollut vietnamilaisessa perheessä kylässä päivällisellä. Kotiin päästyäni minun täytyi vielä tehdä kaikki valmiiksi seuraavan päivän kerhoa varten, joten meni yötöiksi.

Tiistaina herätys oli kuudelta. Laitoin itseni valmiiksi ja nukuin vielä reilun tunnin ennen kouluun lähtöä. Olen ottanut tavakseni herätä ajoissa, jotta voin käyttää rauhassa kylppäriä, kun kovin moni muu ei ole vielä hereillä, ja mennä sitten vielä hetkeksi nukkumaan. Tiistaiaamu ei kyllä alkanut kovin hyvin, sillä Frankilta oli jäänyt ruokaa syömättä ja ruoka oli seissyt keittiössä lattialla kipossa yön yli ja oli aamulla tietenkin ihan täynnä muurahaisia. Pesin kiireellä tämän muurahaisten valloittaman kipon, ja onnistuin samalla rikkomaan lasin, ja Frank tahtoi tietenkin tulla tallomaan lasinsirpaleiden päälle. Onneksi päivä jatkui kuitenkin alkuaan paremmin.

Englannin kerho meni tosi hyvin ja oppilaat vaikuttivat iloisilta ja osallistuivat kaikkeen hyvin. Leikimme leikkiä, jonka olimme aiemmin luoneet yhden tuntemamme leikin pohjalta; olimme siis muuttaneet leikin jouluisempaan muotoon. Annoimme oppilaille nähtäväksi kuvia joulun vietosta Euroopassa ja tonttuja sekä joulusydämiä. Kaikenlaisen materiaalin näyttäminen on oppilaille mieleen, sillä yleensä ainut materiaali, jota he tunneilla käyttävät, on tylsät ja värittömät koulukirjat. Keskustelimme joulusta sekä vietnamilaisen joulun ja eurooppalaisen joulunvieton välisistä eroista. Lopuksi opettelimme Petteri Punakuonon englanniksi ja lauloimme sen pariin kertaan sekä harjoittelimme laulun sanojen ääntämistä. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen kerho meni tosi hyvin ja oppilaat vaikuttivat tyytyväisiltä.

Suuntasin kotiin lounaalle, jonka jälkeen olin päiväunien tarpeessa. Päiväunet jäivät kuitenkin vähän lyhkäsiksi, sillä minun piti suunnata seuraavaksi keskukseen leikkimään lasten kanssa ja ruokkimaan apinaa. Eilen lapset tahtoivat leikkiä pallolla, josta onnistuin saamaan päähäni vaikka kuinka monta kertaa. Onneksi pallo oli pehmeä... Illalla en tehnyt mitään kovin ihmeellistä, koska olin aika väsynyt. Lisäksi sähköt katkesivat alkuillasta, joten nettikään ei toiminut. Istuttiin kynttilän valossa rupattelemassa puoleen yöhön saakka, joten eipä tuo sähköjen katkeaminen kuitenkaan sen enempää häirinnyt.

Tänään aamulla elämä ilman sähköjä jatkui, mikä tuotti jo pieniä hankaluuksia, sillä vesikin oli poikki. Menin taas aamuksi koululle pitämään englanninkerhoa. Selvisimme kerhosta pienestä katastrofista huolimatta. Seuraavaksi vuorossa on keskuksessa lasten kanssa leikkiminen sekä lisäksi aion suorittaa haastavan tehtävän nimeltään apinan elinolojen kohentaminen. Haastavaksi tehtävän tekee se, että minun täytyy saada häkki auki ja olla osittain häkin sisällä, enkä tiedä, miten apina suhtautuu tähän. Keskuksen jälkeen minulla on torstaiseen tapaan vietnamin tunti. Ilalla lähdemme kämppikseni kanssa junalla kohti pohjoista, Sapaksi kutsuttuun paikkaan, josta kotiudumme vasta tiistaiaamuna. Odotan innolla Sapaan lähtöä, ja pieni loma projektista ja kaikesta muusta tekee varmasti hyvää minulle. Mutta nyt lopettelen tähän ja suuntaan keskukseen töihin.