Tänään on ollut kyllä oikein poikkeuksellisen onnistunut maanantaipäivä. Hyvä alku "jouluviikolle"! Ja joulun odotusta alkaa tosiaan olla jo ilmassa, mikä on aika hassua, sillä en olisi uskonut pääseväni joulutunnelmaan, kun täällä kaikki on aika kaukana minulle perinteisestä joulusta. Me kaikki vapaaehtoiset kokoonnumme joulupäivänä ja ilmeisesti myös -aattona juhlistamaan joulua taloon, jossa suurin osa meistä vapaaehtoisista asuu ja joka on samalla myös järjestömme päätoimisto. En ole aiemmin ennättänyt siellä vierailla enkä edes tunne kaikkia siellä asuvista vapaaehtoisista, mutta odotan jo yhteistä joulunviettoamme. Kaikki valmistavat jotain jouluista syötävää yhteiselle jouluateriallemme, ja lisäksi jokainen ostaa jonkun pienen lahjan ja nämä lahjat sitten jaetaan jouluna, eikä kukaan tiedä, keneltä saamansa lahja on. Itse olen tosi innoissani kaikesta tällaisesta!

Tänään aamulla heräsin jo hyvissä ajoin, sillä koordinaattorini pyysi minua jo viime viikolla kirjoittamaan artikkelin, joka käsittelee sekä englannin kerhoa että eurooppalaisen ja vietnamilaisen joulunviettotavan eroja. Nämä aiheet oli helppo yhdistää sujuvasti toisiinsa kerta olemme käsitelleet kerhossamme joulua ja pohtineet, miten joulu Vietnamissa eroaa eurooppalaisesta joulusta. Sain siis kirjoitettua artikkelin kivuttomasti ja lisäksi ehdin jutella vähän aikaa uusien työleirille osallistuvien vapaaehtoisten kanssa, joilla oli tänään päivällä talossamme jonkinlainen perehdyttäminen. Itse työleiri heillä on jossain Hanoin ulkopuolella, joten he eivät asu täällä meidän kanssa samassa talossa. Iltapäiväksi menin keskukseen töihin. Vietnamille tyypilliseen tapaan en ole vieläkään saanut oikein minkäänlaista informaatiota päivistä, joina voin työskennellä keskuksessa englanninkerhon aikataulujen puitteissa, joten päätin itsekseni työskennellä siellä maanantai-, tiistai- ja keskiviikkoiltapäiväisin.

Töiden jälkeen kävin pikaisesti kääntymässä kotona, ja viiden minuutin kuluttua kaverini tuli hakemaan minua mopollaan tanssitunnille. Olin ehtinyt pohtia vähän etukäteen, että mitenköhän tanssitunti mahtaa sujua, kun se on vietnamin kielellä yms., mutta vaivasin turhaan sellaisella mieltäni, sillä tunti meni tosi hyvin ja minulla oli erittäin hauskaa. Joten sain taas todeta, että kannattaa tarttua kaikkeen uuteen, vaikka se etukäteen vähän mietityttäisikin. Uutta kokeilemalla harvoin menettää mitään sen suurempaa, mutta päinvastoin voi saada sitäkin enemmän.

Kello on jo yli kymmenen, mikä tarkoittaa sitä, että minun on aika lopetella kirjoitukseni tältä erää tähän. Huomenna täytyy taas olla ajoissa pystyssä, jotta ehdin tehdä kaiken tahtomani. Usein minusta tuntuu siltä, että 24 tuntia ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi, jotta ehtisin tehdä kaiken sen mitä tahdon.