Tänään suuntasin aamulla aikaiseen keskustaan ja matkatoimistolle, jolta varasin eilen reissun Ninh Binh nimiseen kaupunkiin, joka sijaitsee noin 100 kilometriä Hanoista etelään. Olin keskustassa jo hyvissä ajoin, sillä bussimatkaan meni tavallista vähemmän aikaa, kun näin sunnuntaiaamuna liikenne ei ollut lainkaan niin paha kuin mihin olen tottunut. Ehdin siis hyvin käydä kahvilla ennen matkatoimistoon menoa. Minun pitäisi varmaan alkaa harrastaa enemmän tällaista varhain viikonloppuaamuisin keskustaan menoa, sillä olen jotenkin tosi ihastunut kauniin Hoan Kiem-järven ympäristössä käppäilyyn, kun hanoilaiset tekevät siellä aamujumppaansa ja kaupunki vasta heräilee. Yksi Hanoin lumoavista asioista.

Matkatoimistossa bussia odotellessani tuli taas todettua, ettei täällä kaikki suju läheskään aina ihan suunnitelmien mukaan, mutta kaikki päättyy yleensä kuitenkin ihan onnellisesti. Odottelin nimittäin bussia tunnin verran ja tunnin odotuksen jälkeen selvisi, että bussi on jo matkalla kohti Ninh Binhiä ja on ottanut sijastani vahingossa jonkun toisen tytön matkaansa, joka ei kyllä ollut lainkaan menossa Ninh Binhiin vaan hänen määränpäänään oli Halong Bay. No tällainen pieni erehdys ei saanut mitään sen suurempaa hysteriaa matkatoimiston pojissa aikaan, vaan luontevasti yksi pojista vain lykkäsi kypärän käteeni ja sanoi, että vie minut bussin luo mopollaan. Aikamoisella nopeudella tämä bussin kiinniajaminen tapahtui, mutta saavutimme bussin lopulta onnellisesti ilman kolareita, ja minä hyppäsin bussin kyytiin ja Halong Baylle menossa ollut tyttö vuorostaan kipusi mopon selkään ja häntä lähdettiin ilmeisesti kuskaamaan Halong Baylle matkalla olleeseen bussiin. Bussissa sain vaivoin pideltyä nauruani. En usko, että tällaisia kömmähdyksiä sattuu missään muualla niin useasti kuin Vietnamissa, sillä täällä tällaisia tilanteita tulee vastaan ihan jatkuvasti.

Parin tunnin bussimatkan jälkeen olimme Ninh Binhissä, joka on siis rauhaisa kaupunki, jonka ympäristössä on paljon nähtävää. Maisemat riisipeltoineen, kalkkikivi muodostelmineen ja uinuvine kylineen ovat vangitsevat ja tarjoavat aikamoista vaihtelua maan kiireiseen pääkaupunkiin, Hanoihin. Menimme katsomaan kahta temppeliä, jotka sijaitsevat Hoa Lu nimisessä kaupungissa, aivan Ninh Binhin lähistöllä. Hoa Lu oli Vietnamin pääkaupunki noin 1000 vuotta sitten ja siellä olevat temppelit ovat kieltämättä uljaissa maisemissa Yen Ngua-vuoren kupeilla. Temppeleihin tutustumisen jälkeen meillä oli lounas Tam Coc-nimisessä kaupungissa, joka niin ikään sijaitsee aivan Ninh Binhin lähettyvillä. Tam Coc tarjoaa kävijälleen kauniit kalkkikivimaisemat, joita on verrattu sisämaan Halong Bayhin. Lounaan jälkeen kipusimme kiikkeriin muutaman hengen veneisiin, joissa vietimme seuraavat kaksi tuntia kalkkikivimaisemissa lipuen. Ajelehdimme veneellä myös kolmen eri luolan läpi, mikä oli aika makeaa, kun yhtäkkiä olikin vain pimeän luolan uumenissa kiikkerässä veneessä. Kalkkikivien ja luolien näkemisen jälkeen rantauduimme ja hyppäsimme takaisin bussiin. Tässä vaiheessa taas jotain ihmeellistä oli päässyt käymään, kun bussimme olikin yhtäkkiä pienten lasten ja ilmeisesti heidän äitinsä valloittama. Jatkoimme seuraavaan määränpäähämme, valtavalle temppelialueelle, ja äiti lapsineen jäi jollain kulmalla ennen temppeleille tuloa pois kyydistä. Näihin temppeleihin tutustuminen ei kuulunut alkuperäiseen matkasuunnitelmaan, mutta vietnamilaisen vanhan rouvan ja hänen lapsenlapsensa ehdotuksesta päätimme vierailla tässäkin kohteessa. Jälkeenpäin voi sanoa, että päätöksemme oli hyvä, sillä tämä valtava temppelialue oli kyllä jotain aivan uskomatonta. Temppelit ovat todella suuria ja niiden sisällä on jättimäisiä kullattuja Buddha-patsaita. Temppeleitä on noin kolmen kilometrin matkan verran ja seuraava temppeli on aina edellistä korkeammalla tasolla ja lopulla on huipulla oleva temppeli. Todella uskomattoman näköistä!

Kaiken tämän jälkeen suuntasimme parin tunnin matkan takaisin Hanoihin, johon saavuttuamme kävin lempiravintolassani keskustassa syömässä nuudelikeittoa ja juomassa jääkahvia, jonka jälkeen huristelin bussilla takaisin kotiin. Tämänpäiväisen retken voisi kuvata olleen todella onnistunut. Taas tuli nähtyä paljon uutta ja tavattua uusia ihmisiä. Kaikenkaikkiaan mahtava lopetus tälle viikolle.

P.S. Kuvat ovat tämänpäivän kohteista, mutta valitettavasti en ole ottanut niitä itse, sillä olen hävittänyt kamerani liitinjohdon, enkä näin ollen saa kuvia siirrettyä koneelle.