Noin 27 tunnin bussimatka Laosiin, Vang Viengiin, meni, vastoin odotuksiani, todella kevyesti ja kivuttomasti. Aloitin matkanteon Hanoista viideltä keskiviikkoiltapäivänä, ja yö nukkumabussissa meni nopeasti; nukuin melkein kuin tukki. Aamulla heräsin kesken uneni ja luulin unestani johtuen olevani Suomessa omassa huoneessani, joten koitti pieni shokki, kun silmät avatessani edessäni olikin huoltoaseman piha, johon bussimme oli pysähtynyt tankkaamaan.

Seuraavaksi oli vuorossa rajanylitys, johon meni viisumien saamisineen noin tunnin verran, jonka jälkeen matka jatkui. Ero Laosin ja Vietnamin maisemien välillä näkee selvästi mm. siinä, että Laos on sanalla sanoen paljon köyhempi maa kuin Vietnam. Bussimme ajeli hurjia, kiemuraisia vuoristoteitä pitkin, ja Laosin karunoloiset maisemat olivat upeat.

Noin viideltä iltapäivällä saavuimme paikkaan, jossa vaihdoin bussia. Yleensä Hanoista Vang Viengiin suunnatessa joutuu menemään Luang Prabangin tai Vientianen kautta, mutta sain ystäväni kautta kätevästi sovittua bussin kuljettajan kanssa, että minut jätetään pois puolessa välissä ja autetaan Vang Viengiin menevään bussiin, jotta en joudu matkustelemaan edestakaisin joko Luang Prabangin tai Vientianen kautta.

Vang Viengiin saavuin kahdeksan aikaan illalla. Oli pimeää ja kylmää vettä satoi niskaan kaatamalla, joten hyppäsin tuk-tukiin, joka vei pari muuta matkustajaa ja minut kivan, edullisen majapaikan ovelle, jossa päätin yöpyä yhden yön. Tänään aamulla vaihdoin majapaikkaa samaan paikkaan, missä ystäväni on.

Täällä Laosissa meininki on todella rennon oloista. Maan pinta-ala on 236 800 km², mutta väkiluku vain reilut kuusi miljoonaa, joten täällä ei todellakaan ole ihmisiä tungokseksi asti. Laosin kanssa hyviä vertauskohteita ovat esim. Suomi ja Vietnam: Suomen pinta-ala on 338 430,53 km² ja väkiluku reilut viisi miljoonaa, kun taas Vietnam on Suomea vähän pienempi maa, mutta asukkaita siellä on yli 88 miljoonaa. Laosin väestöntiheys on 24 / km², Suomen 17,70 / km² ja Vietnamin 268 / km². Jotenkin ei osaa käsittää, miten toisaalla ihmisiä on niin mielettömän paljon ja pienet talot on rakennettu vieri vieren niin tiiviisti kuin vain mahdollista, kun taas toisaalla kohoavat suuret omakotitalot, joita ympäröi isot aidatut pihat, ja asumatonta maata on vaikka millä mitalla.

Nyt istuskelen huoneemme parvekkeella. Edessäni on sateen jäljiltä mutainen hiekkatie, jossa näen silloin tällöin kulkevan muutaman ihmisen, parin koiran, lehmälauman tai mopedin. Kaiken kaikkiaan täällä tuntuu olevan todella hiljaista ja rauhallista. En ole vielä kauaa ehtinyt Laosissa olla, mutta jostain syystä minulla on vahva tunne siitä, että todella pidän tästä maasta.