Palataan taas viimeisimpien päivien tapahtumiin... Torstai-iltapäivä keskuksen lasten kanssa oli jälleen todella ihana. Ne pari tuntia, jotka tuolla keskuksessa olen viettänyt, ovat olleet aivan ainutlaatuista aikaa. En olisi mitenkään osannut ennalta kuvitella, miten hyvältä tuntuu, kun saan edes yhden lapsen hymyilemään ja nauramaan, saati sitten arvannut, että keskuksen lasten kanssa työskenteleminen antaa minulle tällaisen aivan ennenkokemattoman tunteen. Keskuksessa työnteko antaa minulle todella paljon ja on toisaalta myös henkisesti melko raskasta minulle. Näissä lapsissa ja heidän kanssa leikkimisessään on samaan aikaan sekä jotain todella kaunista että surullista. En osaa sitä ainakaan vielä sen paremmin muotoilla.

Torstaina töiden jälkeen minulla ja yhdellä toisella vapaaehtoisella oli vietnamin tunti, joita alamme saamaan toiveestamme kerran viikossa - ilmaiseksi. Helppo kieli vietnam ei ole, mutta aion opetella sitä sinnikkäästi, jotta pystyn käymään edes pienen keskustelun vietnamiksi.Torstai-iltana lähdimme porukalla kaupungille ja oli ihan hauska ilta. Tulimme puolen yön aikoihin takaisin kotiin, kun perjantai oli kuitenkin työpäivä ja olimme kaikki aika väsyneitä. Toisekseen täällähän laki määrää, että baarien täytyy sulkea ovensa puolilta öin. Se on tosin vain laki. Todellisuudessa tietyt baarit ovat avoinna koko yön, mutta se täytyy vain hoksata, sillä ulkoapäin katsottuna ne näyttävät kyllä olevan kiinni, mutta todellisuudessa sisällä meno ja meininki jatkuu. Kotiinpäin tullessa näimme muuten ihan talomme vieressä kaksi kissan kokoista rottaa. En edes aluksi tajunnut niiden olevan rottia, sillä ne olivat aivan järjettomän kokoisia. Hyi hitto!

Perjantaiaamuna menin keskukseen töihin. Yhden luokan/huoneen (en tiedä, kumpi on oikea termi) opettaja tahtoi, että minä ja kaverini lauletaan hänen valvonnassaan olevien lasten kanssa lastenlauluja. Meidän kuului tietenkin laulaa englanniksi, mikä oli vähän haastavaa, sillä ainut englanninkielinen "lasten laulu", jonka tiedän, on "Happy Birthday to you". Lasten kanssa laulaminen oli kuitenkin tosi kivaa. Seuraavaa kertaa varten aionkin sitten opetella englannin kielisiä lastenlauluja. Toinen "kotiläksy" minulle on opetella tai pikemminkin kerrata shakin säännöt, sillä pienten lasten laulattamisen ja tanssittamisen jälkeen suunnilleen ikäiseni pojat tahtoivat pelata kanssani shakkia. Olen pelannut shakkia viimeksi varmaan yli kymmenen vuotta sitten, joten säännöt olivat vähän pimennossa minulle, mutta muuten shakin peluu oli hauskaa, tai ainakin pojilla oli tosi hauskaa, kun he voittivat minut ihan kuusi-nolla. Shakin peluun lisäksi kokosimme poikien kanssa palapelejä. Selvennyksenä, että tuolla keskuksessa on siis lapsia ihan pikkulapsista aina noin kaksikymppisiin nuoriin saakka, jotka myös ovat hyvin lapsenmielisiä, joten pidän heitä kaikkia lapsina. Keskiviikkoisin ja torstaisin työskentelen vain pienten lasten kanssa kun taas perjantaisin olen myös vanhempien lasten kanssa.

Perjantaiaamupäivä meni siis keskuksessa, jonka jälkeen tulin kotiin lounaalle sekä hyvästelemään kämppikseni, joka jätti Vietnamin taakseen ja suuntasi Kambodzaan. Iltapäiväksi menin koululle, jossa oli juhlatunnelma Opettajien päivän johdosta (Teachers` day, jota juhlitaan joissain maissa, mm. Vietnamissa. Opettajat saavat oppilailta lahjoja ja kukkia ja lisäksi kuvaan kuuluu jonkinlainen juhla.), ja yllätyksekseni sain kuvassa näkyvän ison, kauniin kukkakimpun. Aiemmin tällä viikolla sain ihanan kirsikkakuvioisen lompakon sekä huivin. Olen todella otettu tästä kaikesta, kun en ole kuitenkaan ollut koululla kuin vasta vajaat kolme viikkoa.

Tänään koululla oli juhla Opettajien päivän kunniaksi, johon itse rehtori kutsui minut. Kello viiden herätyksestä huolimatta menin tietenkin juhlaan kerta minut oli sinne kutsuttu. Useilla opettajilla oli päällään kauniit vietnamilaiset kansallispuvut, juhlaan kuului puheita (vietnamin kielisiä) sekä oppilaat esittivät kauniita laulu- ja tanssiesityksiä. Aika samalla kaavalla etenee siis koulujen juhlatilaisuudet sekä Suomessa että Vietnamissa.

Juhla ehti juuri ja juuri loppua ennen puolta kymmentä, jolloin olin sopinut tapaavani muut vapaaehtoiset sekä vietnamilaisen oppaan lähellä koulua. Vapaaehtoisjärjestömme täällä tarjoaa nimittäin kaikille vapaaehtoisille ilmaisen kaupunkikierroksen. Kävelimme Hoan Kiem-järvellä, josta ylin kuva on otettu (sain koululta tänään vielä lisää kukkia, joita kuvassa pitelen käsissäni), ja kävimme Hoan Kiem-järvellä olevassa temppelissä, jossa kävin silloin kolme viikkoa sitten, kun saavuin Hanoihin. Hoan Kiem-järven jälkeen ajoimme bussilla kirjallisuuden temppelille (Temple of Literature). Kaikki olivat nälkäisiä, joten käytiin läheisessä vietnamilaisessa ravintolassa syömässä nuudelikeittoa ennen temppeliin tutustumista. Olin odottanut temppelille menoa jo ennalta, sillä olin kuullut siitä paljon kehuja. Se on ollut Vietnamin ensimmäinen yliopisto, mikä tekee paikasta ainakin omasta mielestäni entistä mielenkiintoisemman. Temppeli ei tuottanut pettymystä, vaan oli todellakin käymisen arvoinen.

Temppeliltä kävelimme parin kilometrin matkan Ho Chi Minh museon ja masoleumin luokse. Museossa olen jo vieraillut, joten en ollut pettynyt, kun museo oli kiinni juuri siihen aikaan, kun sinne saavuimme. Oli kaunis aurinkoinen päivä ja jäimme istumaan ja rupattelemaan nurmikolle joksikin aikaa, kun emme heti tienneet, mitä tekisimme, kun museo olikin kiinni. Päätimme sitten kävellä toiset pari kilometriä päästäksemme katsomaan West Lakella olevaa kaunista pagodaa. Ennen pagodaa poikkesimme kahville järven rannalla olevaan tunnelmalliseen ravintolaan. Kaunis kahvihetki! Tämän jälkeen kävelimme pagodaan, josta olin aivan lumoutunut. Kuten muissa pagodoissa, myös tässä pagodassa ihmiset polttivat suitsukkeita ja antoivat Buddha-patsaille lahjoja ja rukoilivat itsekseen, mutta tämän lisäksi näimme myös ihmiset kokoontuneena  yhteen rukoilemaan varsinaisessa rukoustilaisuudessa. Tässä kaikessa oli jotain todella taianomaista ja lumoavaa.

West Lakelta kävelimme takaisin ydinkeskustaan, josta nappasimme bussin kotia kohti. Tässä vaiheessa kello oli jo viisi ja ainakin minä olin aika poikki. Päivä oli todella onnistunut, mutta nyt väsyttää. Tänään tuli käveltyä paljon. Kävelen täällä kyllä tosi mielelläni ja ihastelen rauhassa kaikkea kaunista, sillä nähtävää riittää. Mutta nyt lopettelen tekstin tähän ja alan nukkumaan, sillä huomenna täytyy taas herätä aikaiseen. Suunnittelimme nimittäin ystäväni kanssa, että menemme käymään yhdessä kauniiksi kehutussa kansallispuistossa, jonne on matkaa noin pari tuntia, joten sinne täytyy lähteä varhain aamulla. Loppuun vielä West Lakelta otettu kuva.