Tänään on satanut koko päivän, eikä ulos viitsi oikein tällä säällä mennä. Kadut ovat kuraisten vesilätäköiden valtaamia ja vaikuttavat muutenkin tällä säällä vielä entistä likaisemmilta, eikä niskaan satava tihkusade oikein miellytä. Hyvä päivä siis kerrata viimeisien päivien tapahtumat tänne!

Torstaiaamuna tapasin koululla tanskalaiset tytöt ja suunnittelimme päivän englannin kerhon aikataulun ennen itse kerhon pitämistä. Edellisilta oli kulunut aktiviteetteja ja pelejä suunnitellessa. Kymmeneltä, jolloin kerhomme oli määrä alkaa, muutama kerhomme oppilas tuli kertomaan meille, että kerhoa ei tänään pidetäkään, koska heillä on iltapäivänä koe, johon heidän täytyy nyt lukea. Vähän harmitti, kun kukaan ei ollut viitsinyt mainita tästä meille aiemmin mitään, ja edellisiltana olin kuitenkin tehnyt töitä kerhon eteen hiki hatussa. Päivä oli kaunis ja aurinko paistoi, joten eipä tämä harmitus kauaa kestänyt, ja nyt oli ainakin seuraavan päivän kerhon eteen työt tehty.

Torstai-iltana menimme ulos juhlistamaan Jaynen viimeisiä aikoja Hanoissa. Kovin myöhään emme viitsineet ulkona olla, koska seuraavana päivänä piti kuitenkin herätä töihin. Muutenkaan en ole itse mitenkään kovin ihastunut Hanoin yöelämään, sillä baarit, joissa pääosin käymme, ovat täynnä länsimaalaisia känniläisiä turisteja ja muutenkin meno on mielestäni ihan suoraan sanottuna aika idioottimaista. En tahdo kuluttaa Hanoin yöelämään suuria summia, kun yöelämä täällä ei ole mitään kovin ihmeellistä, ja toisaalta taas rahat saa kulumaan täällä niin paljon mielekkäämpiin asioihin kuten reissaamiseen ja uuteen paikkoihin tutustumiseen.

Perjantaiaamuna menin taas koululle ja tällä kertaa paremmalla tuurilla, sillä nyt meillä oli englanninkerho, joka oli varmaan tähänastisista kerroista kaikkein paras. Edelliskerran jouluteema jatkui parin joulupelin ja joululahjoista keskustelun muodossa. Tällä kertaa jaoimme oppilaat kolmeen noin seitsemän hengen ryhmään ja jokainen meistä otti yhden ryhmän vastuulleen. Ryhmissä työskentely oli erittäin hyvä idea etenkin keskustelua varten, sillä pienehköissä ryhmissä myös ne kaikkein ujoimmat tai vähiten englantia osaavat uskaltautuivat lopulta puhumaan englantia. Lähdin koululta kotiin siis hyvillä mielin. Perjantaina oli työleirin viimeinen päivä talossa ja he kokkasivat päivälliseksi omien maidensa herkkuja. Ruokaa oli yllin kyllin ja kaikki olivat ihan täynnä herkuttelun jälkeen. Onnistunut päätös työleirille.

Nyt talomme onkin sitten todella hiljainen, kun työleiri on lähtenyt. Tällä hetkellä täällä on lisäkseni vain yksi asukas ja maanantaina kaksi muuta asukasta palaavat lomaltaan Ho Chi Minh Cityssä, jonne he eilen lähtivät. Itse olen ihan tyytyväinen, ettei meitä ole täällä enää niin paljoa, sillä tämän työleirin kanssa tuntui välillä siltä, että tila loppuu kesken. Heidän  projektinaan oli nimittäin valmistella jonkinlaista vapaaehtoistyöseminaaria, mikä tarkoitti sitä, että he viettivät suurimman osan ajastaan levittäytyneenä papereiden, kartonkien, tarrojen, kynien, liimapuikkojen, kannettavien tietokoneiden  yms. kanssa ympäri taloamme. Edellinen työleiri sen sijaan vietti päivät aamu kahdeksasta iltapäivä viiteen töissä, joten he olivat käytännössä täällä vain päivällisellä ja  nukkuivat täällä, jolloin ei ollut minkäänlaisia onglemia tilan puutteen tai muun sellaisen kanssa. No mutta nyt työleiri on päättynyt, loppu hyvin, kaikki hyvin, ja luultavasti seuraavan työleirin projektina on jokin muu kuin seminaarin valmistelu talossamme, joka ei ole ihan riittävän suuri lähes 20:lle ihmisille.

Tänään on tosiaan ollut sateinen lauantaipäivä, mikä on omalta osaltani tarkoittanut rauhallisinta päivää sitten tänne tuloni. Päivällä kävin kaverini kanssa lounaalla, ja kuralätäköiden yli loikkiessani totesin, ettei tällä säällä oikein viitsi ulos astua. Loppupäivä onkin sitten mennyt mukavasti läppäri sylissäni istuessani. Yllättävän nopeasti ja kivuttomasti mitään tekemätön päivä on mennyt - yleensä tuntuu siltä, että seinät kaatuvat päälleni, jos vain istun koko päivän sisällä koneen ääressä. Luin viimeisimpiä uutisia hesarin nettisivuilta varmaan pari tuntia, päivittelin vähän englannin kielitaitoani, googletin vuokramökkiä Suomesta juhannukseksi, varasin lennon Ho Chi Minh Citystä (ent. Saigon) Hanoihin helmikuulle, ja siinä varmaan onkin aika lailla kaikki, mitä olen tänään tehnyt. Suunnitelmanani on siis paeta vietnamilaista TET-lomaa Laosiin ja Kambodzaan, sillä maa on TET-loman aikaan melko kuollut, kun vietnamilaiset viettävät loman kotonaan perheensä kanssa eikä mikään liiku mihinkään suuntaan. Kambodzasta menen Saigoniin TET-loman jo päätyttyä, vietän siellä pari päivää ja sitten lennän takaisin Hanoihin. Nyt on siis lentolippu hankittuna, hieno homma.

Kaiken kaikkiaan tämä päivä on ollut tosi hyvä, vaikken olekaan tehnyt juuri mitään. En tiedä, minkä takia olen ollut tällä viikolla aika väsyksissä ja muutenkin vähän aikaansaamaton. Esimerkiksi torstaina minun oli määrä mennä iltapäiväksi keskukseen töihin, mutta sitten en vain saanut mentyä sinne, vaan otinkin parin tunnin torkut. Fiilis ei ollut ihan parhaimmasta päästä, eikä sellaisena viitsi sinne lähteä lapsia leikittämään, joten katsoin viisaimmaksi jäädä kotiin vällyjen alle ja mennä toisella kertaa paremmalla mielellä. Varmaan se tosiseikka, että suurin osa vapaaehtoisista menee takaisin omiin maihinsa perheidensä pariin joulunviettoon kun taas minä vietän joulun täällä kaukana, alkaa vähitellen iskeä tajuntaani. No, eipä se ole kuin yksi joulu, joka menee kuitenkin ohi nopeasti, joten eiköhän tästäkin selvitä. Ja toisaalta joulun vietossa täällä on ainakin kaksi hyvää puolta: ensinnäkin joulu Vietnamissa on aivan uudenlainen kokemus ja toisekseen menemme joulun tienoilla lastenkotiin tai -sairaalaan viemään lapsille joululahjoja, jotka sitä ennen itse teemme, ja tätä odotan jo kovasti. Kuten sanottu, asioilla on molemmat puolensa.

Vietnamista löytää hirmuisen paljon mielenkiintoisia paikkoja ja tein eilen kattavaa tutkimusta siitä, mitkä paikat Hanoin lähettyvillä, siis parin sadan kilometrin säteellä, ovat sellaisia, jotka tahdon nähdä, ja näitä paikkoja on paljon. Kun lopetan työni Hanoissa maaliskuun viimeinen päivä matkustan Hanoista alas aina Etelä-Vietnamiin saakka, joten saan nähdä aika lailla koko Vietnamin, ja nyt Hanoissa oleskellessani tahdon nähdä kaiken mahdollisen, mitä maan pohjoisosalla on minulle tarjottavanaan, sillä töideni jälkeen minulla ei ole enää aikaa Pohjois-Vietnamille, vaan vietän viimeiset viikot Vietnamissa maan keski- ja eteläosissa. Eilen siis totesin, että minun täytyy vähän jopa kiirehtiä, jotta ehdin tehdä kaiken haluamani ennen maaliskuun loppua ja Hanoista lähtöäni, sillä tosiasiahan on se, että käytännössä minulla on vain viikonloput aikaa uusiin paikkoihin tutustumiselle. Olen aika innoissani tästä kaikesta tekemisen mahdollisuudesta, ja tänä viikonloppuna aion tehdä suunnitelman siitä, milloin suunnilleen teen mitäkin, jottei käy niin, että kykin viikonloppuisin vain Hanoissa, enkä ehdi tehdä ja nähdä juuri mitään.

Nyt taidankin alkaa tuota suunnitelmaa tekemään. Huomiseksi on ennustettu sadetta, joten varmaan nukun taas mukavasti pitkään ja vietän rauhallisen päivän; nyt tuntuu siltä, että pari sadepäivää tekevät minulle oikein hyvää, kun ei yksinkertaisesti viitsi tehdä mitään sen kummempia. Huomenna päivällä minun täytyy kuitenkin vähän liikkua jonnekin, sillä vietnamin opettajamme, joka on siis ikäiseni tosi mukava tyttö, on kutsunut meidät illaksi syntymäpäivilleen, ja tahdon löytää hänelle jonkun ihanan lahjan. Synttärijuhlia odotellessa..!