Viime aikoina blogin kirjoittaminen on ikävä kyllä jäänyt vähiin, kun tekemistä on ollut niin paljon. Työt syövät suurimman osan aikaani, kun työpäivistäni tulee helposti sellaisia 12 tunnin mittaisia ja sitten vielä matkoihin kuluva aika siihen päälle, niin eipä siinä ole oikein vapaa aikaa juuri jäänyt. Tällä hetkellä olen siis kokopäiväisenä vakkarikesätyöpaikassani ja osa-aikaisena toisessa paikassa. Tilipussille tietenkin hyväksi, kun saa tehdä paljon töitä, mutta toisaalta kyllä kahvia vaan kuluu paljon.

Usein tulen aina kipeäksi maan vaihtamisen jälkeen, ja näin näyttää käyneen myös nyt. Tänään tyydyn siis pitämään enemmän ja vähemmän lepopäivän kotosalla, vaikka työt kutsuvat. Ehkä olen vilustunut, kun Suomessa on ollut noin 20 astetta kylmempää kuin Vietnamissa, mikä oikeastikin tuntuu kylmältä. Onneksi tällä viikolla Suomen vähäluminen kesä on osoittanut lämpenemisen merkkejä.

Olen siis ennättänyt olla Suomessa nyt kaksi viikkoa, mikä alkaa tuntua riittävältä ajalta Suomessa ololle. Suomi on hyvä maa, missä asiat toimivat ja sujuvat kuten pitääkin, mutta toisaalta kaikki tuppaa menemään saman tylsän kaavan mukaan ja yllätyksellisyys ja yleinen elämänilo puuttuvat; näin siis minun mielestäni. Toisaalta elämähän on juuri sellaista mitä siitä itse tekee.

Kaunishan tämä Suomen kesä on, siihen ei voi muuta sanoa. Etenkin valoisat kesäillat ovat aivan ihania. Niissä on jotakin hassua ajattomuutta, kun on aivan hiljaista ja rauhallista, ja aurinko on vielä esillä, vaikka on jo myöhä.

Mutta nyt lopettelen tältä erää tähän. Ihanaa kesäistä viikonloppua kaikille!