Nyt kirjoittelen sitten Vietnamista, aivan Hanoin keskustassa sijaitsevasta hotellista, jonne saavuin tänään aamupäivällä.

Lentomatka tänne meni ihan hyvin. Jotenkin oletin Moskovan lentokentän, Sheremetyevon, olevan epäviihtyisä yms., mutta se olikin hirmu hiljainen ja rauhallinen suuri lentokenttä, jossa uskalsi ihan rauhassa torkkua; seitsemän tunnin odotus menee huomattavasti kivuttomammin, jos nukkuu välissä. Saavuin sinne aamupäivällä ja lentoni Hanoihin lähti illalla, joten yö meni koneessa. Tänään aamulla noin kello kahdeksalta, Suomen aikaa noin kello neljä aamuyöstä, saavuin Hanoihin. Lentokentällä minua vastassa oli Miriam, joka on koordinaattorina vapaaehtoisjärjestössä, jolle tulen työskentelemään. Matka lentokentältä hotelliin kesti aika kauan, varmasti reilusti yli tunnin kaoottisen ja ruuhkaisen liikenteen vuoksi; kilometrejä tuolta matkalta kertyy noin 30. Hotellini on Hanoin keskustassa olevalla turistialueella, vanhan kaupungin puolella. Alun perin minun piti mennä yhteen toiseen hotelliin, joka on aivan tämän nykyisen hotellini vieressä, mutta siinä ilmeni jotain ongelmia, joten minut kuskattiin tänne, ja ihan kiva hotellihan tämäkin on. Tulen viettämään täällä seuraavat kaksi yötä, jonka jälkeen pääsen majoittumaan vapaaehtoistyöntekijöiden taloon, joka on melko kaukana Hanoin keskustasta.

Hotelliin päästyäni oli pakko vetäistä heti muutaman tunnin tirsat, jonka jälkeen lähdin tutustumaan lähiympäristööni. Mitä tässä osaa sanoa... Vietnam on todella mielenkiintoinen maa - hyvällä tavalla. Ihmisiä on aivan hirmuisesti ja liikenteen virta ei lakkaa milloinkaan. Mitään liikennevaloja tms. täällä ei ole, vaan tien ylittäessään täytyy vain kävellä rauhallista tahtia ja määrätietoisesti eteenpäin ja moottoripyörät ja autot sitten väistelevät. Suomessa autot pysähtyvät päästääkseen jalankulkijan tien yli, mutta täällä jos jää sitä odottamaan, niin saa kyllä odottaa hamaan maailman tappiin asti. Aika hullultahan se tuntuu lähteä ylittämään tietä, kun moottoripyörät ja autot näyttävät tulevan suoraan päälle, mutta ihmeen hyvin he osaavat väistellä, kun vain itse kävelee rauhallisesti ja ennakoitavasti. Äkkinäisistä liikkeistä ja juoksemisesta minua varoitettiin. Jos tuolla lähtee säntäilemään pelästyneen peuran lailla, niin aivan taatusti pääsee hengestään. Olin kuullut Hanoin liikenteestä niin paljon "kauhutarinoita", että odotin sen olevan jotain aivan ylivoimaista ja kuvittelin etten pääse edes tien yli, joten nyt olen aika yllättynyt, kun tien ylitys onnistui kuin onnistuikin melko vaivattomasti eikä ollut yhtään niin pelottavaa kuin luulin. Onhan tuossakin liikenteessä omat puolensa, ettei tarvitse pysähdellä ja odotella omaa vuoroaan, vaan eteenpäin pääsee kun vain menee. Tosin läheltä piti - tilanteita sattuukin sitten aika paljon, kun mitään liikennesääntöjä, ajovuoroja, yms. ei käytännössä ole lainkaan.

Käyskentelin ulkona useamman tunnin. Nähtävää on todella paljon ja kaikki tuntuu eksoottiselta. En ole koskaan nähnyt mitään tämänkaltaista, joten tuntuu, että voisi vain tuntikausia kävellä ja katsella kaikkea tätä ihmeellistä. Kadut ovat melko pieniä, niitä on tuhansia ja ne ovat täynnä kaikkea mahdollista: mitä erilaisempia myymälöitä ja putiikkeja, torikauppiaita, moottoripyöräparkkeja ja mopovuokraamoita, kahviloita, pieniä vietnamilaisia ravintoloita, joissa istutaan muovituoleilla kadulla syömässä, hotelleita, turistitoimistoja... Kaikki on pientä ja sitä on paljon. Pieniä katuja on valtavasti, joten onnistuin eksyttämään itseni heti pari minuuttia käveltyäni. Jatkoin kuitenkin tutkimisreissuani rauhassa ja kävin syömässä yhdessä siistissä ravintolassa. Ruoka oli ihan hyvää, söin jonkinlaista currykana, vihannes, riisijuttua. Riisi oli yhdessä kipossa ja kanakastike toisessa, ikään kuin kiinalaisessa ravintolassa. Haarukoita ja veitsiä ei ollut, mutta onneksi puikoilla syöminen luonnistuu. Aterian päälle otin vielä vietnamilaisen kahvin, joka oli aivan älyttömän hyvää. Olisin voinut juoda sitä kuppikaupalla! Oletinkin kahvin olevan aika hyvää, onhan Vietnam maailman toiseksi suurin kahvinviejä.

Tarkoituksenani oli tehdä sellaisella riksakärryllä pieni kiertoajelu, mutta ulkona alkoi jo hämärtyä ja toisekseen minulla ei ollut harmainta aavistusta siitä missä olen, joten päätin, että teen ajelun mieluummin huomenna valoisaan aikaan. Harhailin sitten hetken vielä pikkukaduilla ja ihastelin pimenevää Vietnamia kunnes vastaan tuli hyvä mopotaksi, jolla huristelin muutaman minuutin matkan takaisin hotellilleni. Olisin voinut ajella mopotaksilla vaikka kuinka kauan, oli nimittäin tosi hauskaa kurvailla mopon kyydissä muun liikenteen seassa ja katsella Vietnamin menoa. Pimenevä Hanoi mopotaksin kyydistä katseltuna oli jotenkin tosi tunnelmallinen, enkä millään olisi malttanut asettua vielä aloilleni tänne hotelliin, kun koko kaupunki on täynnä elämää. Ajattelin kuitenkin mennä tänään ajoissa nukkumaan ja olla huomenna heti aikaiseen pystyssä, sillä tahdon tehdä retken tässä lähistöllä olevalle Hoan Kiem - järvelle, joka ainakin kuvien perusteella on tosi kaunis paikka.

Se täytyy kyllä sanoa, että ilmansaasteet täällä ovat jotain aika kamalaa. Tuntee heti hengittäessään, että ei aivan putipuhdasta ilmaa vedä keuhkoihinsa eikä taivaskaan sinisenä kimmellä. Itselleni lyötiin tuollainen hengityssuojain käteen, mutta tähän asti olen ainakin ihan hyvin pärjännyt ilman. Osan ihmisistä näin sellaista käyttävän ja etenkin mopoilijoiden keskuudessa se vaikuttaisi olevan melko yleinen.

Nyt taidan lopetella tältä erää tähän ja käydä pehkuihin. Aika meluisaa täällä vielä on, mutta onnekseni olen varustetty hyvillä unen lahjoilla. Öitä!