Viime paivat ovat menneet jalleen vauhdilla. Perjantaina olin koululla aamusta puoli viiteen saakka, joten tyopaivan voisi sanoa olleen jopa melko rankka. Opettaminen on yllattavan rankkaa puuhaa, koska taytyy olla kaiken aikaa lasna siina mita tekee. Ja pitaa tietenkin muistaa, etta opetan vietnamilaisille lapsille englantia, mika viela lisaa haastetta. Pidan kuitenkin tyostani taalla. Perjantaina tunsin, etta alan vahan paasta jyvalle siita, miten kannattaa opettaa. Talla hetkella koen mielenkiintoiseksi sen, milla saa kaikki oppilaat osallistumaan ja olemaan kiinnostuneita ja aktiivisia. Oppilaat  nimittain alkavat helposti puhumaan keskenaan vietnamia, jos heidan kiinnostuksensa oppituntia kohtaan lopahtaa, ja kohta luokassa on melkoinen meteli ja ollaan melkein kuin elaintarhassa. Perjantaina tata ei kuitenkaan tapahtunut, joten ehka alan edistya talla alalla.

Bussimatka toista kotiin oli aikamoinen, silla viiden aikoihin oli tietenkin aivan mieleton ruuhka, ja kahdeksan kilometrin matkaan meni yli tunti aikaa. Lisaksi huomasin vasta juuri oman pysakkini kohdalla, etta piti jaada pois, ja bussi oli taas liikkeessa, kun olin vasta paassyt ylos penkiltani (taalla bussi ei kauheasti pysahdy ja odottele, etta matkustajat paasevat sisalle ja ulos, vaan bussin kyytiin mennaan vauhdilla ja sielta hypataan kiireesti pois). En onnistunut jaamaan pois seuraavallakaan pysakilla, koska bussi oli niin tapotaynna ihmisia, etten yksinkertaisesti paassyt oville saakka ajoissa. Kuten sanottu, kolmas kerta toden sanoo, ja onnistuin siis hypata pois kolmannella pysakilla, mika tarkoitti mukavaa kavelymatkaa kotiin.

Kavin kotona syomassa, ja sitten lahdettiin porukalla takaisin kaupungille. Kiertelimme siella vahan aikaa kunnes suuntasimme vanhaan kaupunkiin, jossa oli yomarket. Siella oli paljon ihmisia ja tietenkin myos paljon kaikenlaisia kojuja ja tavaraa. Menimme istuskelemaan yhteen kivaan ravintolaan, ja sen jalkeen lahdettiin taas bussilla takaisin kotiin. Oli jo melko myoha ja pakkasin kiireella repun seuraavan paivan Halong Bay- reissua varten, johon melkein kaikki talossamme asuvat vapaaehtoiset lahtisivat.

Lauantaiaamulla seitseman jalkeen bussi tuli hakemaan meita taloltamme. Haimme keskustasta viela muutaman muun matkaan mukaan ja sitten suuntasimme kohti Halong Citya, jonne oli noin kolmen tunnin matka. Sielta noustiin veneeseen, joka vei meidat isompaan veneeseen, jossa tulisimme nukkumaan seuraavan yon. Minulla oli aivan ihana huone, jonka ikkunasta naki ihanat pienet saaret ja uskomattoman turkoosin veden. Veneessamme saimme pian lounaan, jonka jalkeen lahdimme taas pienemmalla veneella eraanlaiselle kanoottilaiturille, jossa hypattiin kanootteihin ja saimme lahtea itsenaisesti soutelemaan. Kanoottirekti oli tosi ihana. Oli aivan mieleton tunne meloa siella keskella turkoosia vetta kaikkien niiden pienten saarten lomssa. Uskomattoman kaunis paikka! Kanoottiretken jalkeen menimme katsomaan luolia, jotka oli ihan kiva nahda. Olin onnistunut kastelemaan housuni aivan lapimariksi meloessani, joten talsin luolissa siis aivan marissa housuissa, mutta mitas pienista. Luolista meidat vietiin takaisin veneessemme, josta sai menna uimaan. Veneessamme oli kolme kerrosta, joista kaikista sai hyppia lampimaan veteen, ja mina loikin tietenkin kolmannesta kerroksesta uimaan. Oli tosi hauskaa! Uinnin jalkeen oli illallinen, jonka jalkeen juteltiin pari tuntia ja noin yhdeksan pintaan kaikki olivat vasyneita, jotin menimme nukkumaan. Itse tosin paasin sankyyn vasta kymmenen jalkeen, kun nautiskelin ihanasta huoneestani ja lampimasta kiireettomasta suihkusta.

Tanaan herasin viidelta katsomaan auringon nousua, jota en kuitenkaan nahnyt hyvin. Menin viela vahaksi aikaa nukkumaan ennen kello kahdeksan aamiaista. Aamiaisen jalkeen makoiltiin laivan kannella aurinkotuoleissa ja nautittiin auringosta. Aamupaivalla saavuttiin takaisin Halong Cityyn, jossa meilla oli lounas ja matka takaisin Hanoita kohti alkoi. Kotiin saavuimme noin kuuden aikoihin, jonka jalkeen lahdimme porukalla illalliselle, jonka jalkeen tulin tahan naapurissamme olevaan nettikahvilaan paivittelemaan vahan blogiani.

Huomenna on taas tyopaiva ja minun taytyy viela valmistella oppitunnit, joten lopettelen talta eraa tahan. Toivottavasti ehdin huomenna ennen toita kirjoitella tanne ajan kanssa jotain. Kaikki viime kirjoitukseni ovat olleet tallaisia pikaisia yhteen vetoja, kun jotenkin koko ajan on niin paljon tekemista, ettei ehdi kunnolla koneen aareen. Pakko kuitenkin sanoa nain tahan loppuun, etta Halong Bay oli aivan uskomattoman kaunis paikka ja viikonloppu siella tosi ihana. Eipa muuta kuin kuulemisiin!