Tämä viikko on ollut työntäyteinen ja kiireinen. Maanantaina aloitin työt uudessa collegessa. Kokemus oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut. Opetan collegessa neljänä päivänä viikossa kahta eri luokkaa. Luokka, jota opetin maanantaina, on mukavan pieni ryhmä, kun taas toisella luokalla oppilaita on paljon enemmän. Oppilaiden englannin kielen taso on aika heikko, mutta luokassa on myös vietnamin kielinen englannin opettaja, joka tarvittaessa kääntää ja selittää kaiken oppilaille vietnamiksi. Englannin kielen opettajan englannin taso ei kyllä sekään päätä huimaa; näin Vietnamissa. Oppilaat ovat ikäisiäni, joten opettaja neuvoi minua kertomaan olevani ikäistäni vanhempi. Vietnamissa kouluissa, kuten työpaikoilla yleisestikin ja ylipäätään koko yhteiskunnassa, hierarkia on selkeästi esillä, ja esim. työelämässä johtaja on korokkeella alaisiinsa verrattuna, eikä suomalaisille tutusta demokraattisesta johtamistavasta ole puhettakaan. Näin on myös kouluelämässä eli opettajan on oltavava selkeä auktoriteetti luokassa. Opettajalla on esim. koroke taulun edessä ja hän puhuu usein mikrofoniin, oppilaiden täytyy nousta ylös ja tervehtiä opettajaa tämän tullessa luokkaan ja tämän lähtiessä luokasta, ja samoin oppilaiden täytyy nousta seisomaan aina vastatessaan opettajan kysymykseen. Kouluissa vallitsevasta hierarkiasta hyvänä esimerkkinä on myös pramea rehtorin kanslia.

Maanantaina pyysin saada seurata opetusta saadakseni jonkinlaisen kuvan oppilaiden tasosta ja asioista, joita he opiskelevat, sekä tietenkin opettamistavasta, johon he ovat tottuneet. Seuraamisen lisäksi osallistuin opettamiseen aina sopivissa kohdissa, kun opettaja pyysi, ja yhteistyömme sujui heti alusta alkaen hirmu hyvin ja sujuvasti. Tänään oli toinen työpäiväni koululla ja luokka oli eri kuin maanantaina eli se suurempi ryhmä. Huomenna vuorossa on jälleen ilmeisestikin maanantain luokka ja lauantaina tämän päivän luokka. Aloitin varsinaisesti opettamisen tänään, mikä oli helppoa ja kivutonta, sillä opetin samat asiat kuin mitä maanantain luokka opiskeli. Aamun alku ei tosin ollut aivan niin lupaava, sillä myöhästyin oppitunnilta puoli tuntia. Eilinen ilta ja yö olivat melko hektiset ja hektisyys jatkui tänä aamuna. Kaiken tämän sähläämisen lisäksi vielä juuri oiva ajoitus, jotta pääsin kokemaan Hanoin aamun liikenneruuhkan pahimmillaan. Vietnamissa onneksi puolen tunnin myöhästymistä ei pidetä juuri minään, ja tuon puolen tunnin aikana opettaja kertasi tyynesti oppilaiden kanssa edellisillä tunneilla läpikäytyjä asioita. Collegessa opettamisesta jäi tosi hyvä fiilis, vaikka tuo lähes neljän tunnin opettaminen ja puhuminen lähes yhtä soittoa tuntui ensi kokemalta tietyssä vaiheessa jopa vähän rankalta. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tiistaina pidin ensimmäisen yksityistunnin vietnamilaiselle pojalle, joka tahtoo mennä ensi vuonna Australiaan töihin ja opiskelemaan kokin uraansa varten. Hänen englantinsa on samaa tasoa kuin collegen oppilaiden, joten hyvin yksinkertaisia ja helppoja asioita läpikäymme. Täytyy sanoa, että olin etukäteen jopa vähän hermostunut tästä yksityistunnista, sillä en ollut koskaan ennen pitänyt sellaista. Hassua, sillä en hermoile opettaessani 30 oppilaan luokkaa, vaan pikemminkin nautin opettamisesta nykyään, kun tiedän jo vähän paremmin mitä tehdä ja miten saada oppilaat toimimaan halutulla tavalla, mutta sitten tällaisen yksityistunnin pitäminen sai minut vähän hermostuneeksi. No, hermoiluun ei ollut syytä, sillä kaikki sujui hirmu hyvin, ja nyt poika tahtoo neljä oppituntia viikossa, mikä tarkoittaa siis kahta tapaamista viikossa, sillä opiskelemme kerralla aina kaksi tuntia. Yksityistuntien suunnittelu on osoittautunut tosi mielenkiintoiseksi ja kivaksi puuhaksi, kun voi oikein tarkasti suunnitella kaiken vastaamaan oppilaan tasoa ja juuri niitä asioita, joita hän tahtoo opiskella. Ison luokan kanssa vaikeutena on se, että oppilaiden englannin kielen taso on hyvin erilainen yhden luokan sisällä. Yhteen luokkaan mahtuu aina muutama tosi hyvä oppilas, jotka osaavat läpikäytävät asiat lähes täydellisesti, että sitten myösniitä oppilaita, jotka eivät välttämättä ymmärrä sanaakaan ja ajautuvat puhumaan vietnamia keskenään, jos läpikäytävät asiat ovat liian monimutkaisia. Ja toisaalta taas jos läpikäytävät asiat ovat liian helppoja, niin nämä hyvät oppilaat menettävän mielenkiintonsa... Varmaan opettamisesta tekeekin niin mielenkiintoista ja antoisaa ja samalla myös vaikeaa juuri se, miten saada kaikki oppilaat osallistumaan opetukseen ja nauttimaan siitä.

Tällä viikolla jokaiselle mahdolliselle minuutille on kyllä löytynyt tekemistä melkein liiaksikin. Mieluummin kuitenkin liikaa kuin liian vähän. Varasin muuten eilen lennot Malesiaan, Kuala Lumpuriin, jonne siis menen helmikuussa, kiinalaisen uuden vuoden aikaan, jolloin kouluissa on loma. Alkuperäisenä suunnitelmanani oli matkustella tämän tet-loman aikana Laosissa ja Kambodzassa, mutta viime viikonlopun Mai Chaun jälkeen tunsin tarvitsevani jotain enemmän luksukseen ja sivilisaatioon viittaavaa ja lisäksi laskeskelin, että ehdin mainiosti Laosiin ja Kambodzaan Thaimaan yhteydessä. Lisäksi pystyn mitä todennäköisimmin yhdistämään Singaporen Malesiaan, ja tämä kaikki tarkoittaa tietenkin sitä että kahden maan sijasta näen neljä: ei pelkästään Laos ja Kambodza vaan myös Malesia ja Singapore. Anyway, nyt siirryn blogimaailmasta englannin tuntien valmisteluun ennen illan vietnamin oppituntia.