Juuh... Nyt olen ollut Suomessa neljä päivää. Ensimmäiset kaksi päivää olin aivan mielettömän väsynyt; maan vaihtaminen ei ole koskaan aiheuttanut minussa samanlaista väsymystä. Muutos oli niin totaalinen ja olin ollut sen verran kauan poissa, että jotenkin oma maa tuntui vieraalta.

Viikonloppu meni väsymyksen kourissa, mutta uuden viikon myötä alkoi elämä, jota elämäni usein Suomessa on; sata lasissa taas mennään. Jotenkin nyt kaikki tapahtuu taas kerralla, mikä sopii kyllä minulle paremmin kuin hyvin, sillä minulla on vain noin 10 viikkoa aikaa olla Suomessa. Tähän mennessä sukulaisten ja kavereiden tapaamisen sekä yliopistoasioiden yms. kertyneiden asioiden hoitamisen lisäksi olen saanut järjestettyä itselleni kolme työhaastattelua sekä yhden palkallisen viiden päivän mittaisen koejakson. Lisäksi aion nyt vihdoinkin käydä rippikoulun alta pois - sitä olen pitkittänyt jo monta vuotta, kun ikinä ei ole ollut muka tarpeeksi aikaa -, mutta se alkaa nyt sitten huomenna.

Kesäkuu tulee siis mitä luultavimmin menemään aikamoisella vauhdilla, kun täytyy hoitaa kaikki asiat ja saada lisätyö varsinasen kesätyön ohelle. Vaki kesätyöpaikaltani sain varmistuksen jo pari kuukautta sitten, että pääsen sinne tänäkin kesänä, ja työni siellä alkavat heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Tahdon kuitenkin saada tämän työn ohelle myös toisen työn, sillä kokemukseni perusteella jaksan parin kuukauden ajan hyvin tehdä kahta työtä samaan aikaan, pystyn tienaamaan tuplasti ja lisäksi säästän aikaa mielettömästi. Ja ainakin tähän mennessä tämä toisen työpaikan metsästys on lähtenyt paremmin käyntiin kuin osasin odottaakaan.

Pääni on täynnä ajatuksia, kun nyt kerralla tapahtuu niin mielettömästi kaikkea ja tulee kaikkia uusia asioita. Mutta kuten jo aiemmin totesin, pidän siitä, kun toimintaa riittää. Tuntuu aivan epätodelliselta, että vielä viikko sitten olin Hanoissa. Ajatusteni karatessa Vietnamiin tulee tietenkin kamala ikävä, joten paras keskittyä vain juuri tähän hetkeen. Juhannukseksi on tiedossa kivaa kavereiden kanssa oloa ja positiivisena yllätyksenä myös töitä perjantaille. Odotan jo juhannusta jopa malttamattomana, jotta pääsen tapaamaan ystäviä, joita en vielä ole ehtinyt nähdä. Toisaalta tässä on myös paljon mielenkiintoisia, uusia asioita ennen juhannusta. Huh huh, niin paljon kaikkea kivaa, ettei oikein tiedä, miten päin pitäisi olla.

Tulen tosiaan kirjoittelemaan tätä blogia, vaikka vapaaehtoistyöni Vietnamissa ovat jo takanapäin. Tänne on kiva aina kerrata kuulumisia ja ajatuksia. Elämäntilanteeni ovat muuttuneet ja tulevat myös lähitulevaisuudessa muuttumaan aika tiuhaan tahtiin, joten tänne on kiva päivitellä, mitä kaikkea tapahtuu ja samalla myös kerrata itsekseen, missä mennään. Ja ennen kaikkea bloggaaminen on hauskaa!