Ensimmäinen kunnon päivä töissä ja jo tässä vaiheessa homma luiskahtaa yötöiden puolelle. Työt lähtivät siis käyntiin vauhdilla. Menin aamulla koululle sen tiedon varassa, että osallistun tänään englanninopettajan tunneille ja saatan lopussa järjestää jonkun pienen pelin oppilaille mikäli aika sallii. Rehtori sitten yllätti minut tulemalla varttia yli yhdeksän kertomaan minulle, että minulla on tänään englannin kerho kello kymmeneltä ja lisäksi opettajaksi opiskeleva tyttö tulee seuraamaan kerhoa. Viime viikolla rehtori oli sanonut, että kerho on vasta perjantaina... Tanskalaiset tytöt eivät olleet koululla ja heidän olisi ollut aika mahdotonta ehtiä sinne niin yllättäen, kun emme olleet edes ehtineet suunnitella mitään materiaalia, joten näin parhaaksi hoitaa kerhon tällä kertaa itse. Onnekseni minulla oli jotain aiemmin keksimääni puuhasteltavaa mukanani, jonka pohjalta tein suunnitelman. Kerho sujuikin sitten yllättävän hyvin. On aika mainio fiilis, kun saa parikymmenpäisen lauman toimimaan ja innostumaan ilman sen suurempaa opettajan koulutusta tai mitään. Pelasimme sanaselitys- ja arvauspeliä, jatkoimme edelliskerran keskustelua joulusta ja lisäksi meillä oli sanelukilpailu ja siinä tunti jo pääpiirteissään olikin.

Mikäli ymmärsin rehtorin puheet oikein, niin meillä on englanninkerho aina keskiviikko-, torstai- ja perjantaiaamupäiväisin, mikä kuulostaisi jo tosi hienolta. Vakiaikojen saaminen on sitä mitä haemme, jotta saamme homman rullaamaan ja pystymme tekemään kunnon suunnitelmat niin kerhon, koululla työskentelyn kuin muunkin elämän suhteen. Toivotaan siis, että tulkitsin rehtorin puheet oikein. Huomenna meillä on siis taas englanninkerho ja sitä tässä nyt suunnittelemme täyttä häkää sähköpostien välityksellä. Tämäkin on jäänyt näin viime tippaan sen takia, kun vasta tänään saimme kuulla pitävämme huomenna seuraavan englannin kerhon, jonka aiheena toivotaan jälleen olevan joulu. Mutta eiköhän tästä kaikesta vielä ihan hyvä tule.

Tänään iltapäivällä suuntasin taas keskukseen lapsia leikittämään. Voi olla, että pääsen siellä opettamaan englannin alkeita lapsille, jotka pystyvät oppimaan jotain. Nämä  lapset, joiden kanssa olen työskennellyt tähän mennessä, eivät pysty juurikaan oppimaan mitään, ja tänään luokan päälastenhoitaja sanoi, että voisin mahdollisesti mennä opettamaan englantia yläkertaan oppimiskykyisille lapsille kerta opetan koulussakin englantia. Touhu tällä hetkellä työskentelemieni lasten kanssa on tosiaan pelkkää leikkimistä, toiset heistä eivät pysty edes siihen, ja  hoitaja ajatteli, että  koska olen Vietnamissa töissä niin kauan aikaa, niin  minusta saattaisi olla suurempi hyöty englannin opetuksessa kuin tämän luokan lasten kanssa leikkiessä. Ihan mielelläni menisin englannin alkeita opettamaan, sillä onhan se ihan rehellisestikin sanottuna paljon mielenkiintoisempaa kuin samoilla leluilla samojen leikkien toistaminen päivästä toiseen. Toisaalta jos syystä tai toisesta en pääsekään opettamaan englantia, niin työskentelen ihan mielelläni näidenkin lasten kanssa, suloisia ja ihania he ovat kaikki.

Mutta sen pidemmittä puheitta lopettelen tämän kirjoituksen tähän ja käyn taas käsiksi englanninkerhoon. Vielä pieni rutistus ja kaikki on erittäin hyvällä mallilla huomista ja perjantaita varten. Oli vain pakko pitää kerhon suunnittelemisesta välillä tauko ja tulla kirjoittamaan tänne pari sanaa.