Täytyy tulla tännekin toteamaan, että Hanoin maaliskuu on ollut niin sateen täyteinen, etten etukäteen olisi uskonut. Sitä lämmintä ja kaunista kevättä olen tässä jo kuukauden päivät odotellut, mutta sää tuntuu muuttuvan vain huonommaksi sitä mukaan, mitä enemmän odotan. Tämä viikko on ollut varmaan koko Vietnamissa oloni sateisin: tiistaista perjantaihin satoi taukoamatta. Siis sanan tarkasti taukoamatta.

Vietnamissa sadesää on oikein erityisen epänautinnollinen siitä syystä, että sateella kaikki kadut ovat liejuisia, mutaisia ja sanalla sanoen törkyisiä. Saa oikeastikin hypähdellä vesi-lieju-lätäköiden yli ja silti kengät ovat likaiset ja märät kotiin päästessä. Omalla kohdallani lisäksi myös jalkani ovat mutaliejun peitossa; kenkäni ovat kesäkenkämallia, joten kaikki mutalieju menee läpi. Olisi pitänyt tuoda Suomesta mukanani Nokian kumisaappaat ja kurahaalarit.

Ehdin Malesiasta palattuani hetkellisesti jo luopumaan makuupussistani, jota Hanoin kylmissä talviöissä tarvittiin, mutta tällä viikolla makuupussia on jälleen tarvittu, kun tavallinen peitto ei enää riitä. En olisi uskonut, että Vietnamissa voidaan puhua takatalvesta. Talomme sisäänkäynnissä, paikassa, johon mopot jätetään/eteisessä, on kattona joku ihmeellinen muovi-/pressuviritys, joka maksimoi sateen rytmikkään ropinan, niin että sateen ropina suorastaan kaikuu koko talossa.

Tällä viikolla aamuisin kylmästä väristessäni päässäni on soinut tilanteeseen sopivasti lasten laulu: Sataa, sataa ropisee, pilipili pom, pilipili pom, Nallen varpaat palelee, pilipili, pom-pom-pom, Nallen varpaat palelee, pilipili, pom. Tilannetta kruunaa ystävältäni saamat Nalle Puh aamutossut.

Kuulin kaveriltani, että maalis- ja huhtikuuta nimitetään Vietnamissa homekuukausiksi. Tämä meidän talo on vissiin jopa niinkin laadukas, etten ainakaan itse ole havainnut sen pahempaa hometta, mutta esimerkiksi kaverini talossa esimerkiksi kirjahylly ja vaatteet ovat homeessa. Itse pelkään, että uudet Malesiasta ostamani vaatteet homehtuvat, joten en ole uskaltanut pestä kuin vain kaikista välttämättömimmän, kun tällä ilmalla oikein mikään ei kuivu.

Yleensä säästä valittaminen ärsyttää minua, kun säähän ei kuitenkaan voi itse mitenkään vaikuttaa. Nyt tämä liejuinen harmaa sadesää ajaa minut kuitenkin niin epätoivoiseksi, että sorrun itsekin valittamaan asiasta. Jospa se sää sitten muuttuisikin paremmaksi, kun siitä ensiksi vähän valittaa…