Tarkoituksenani oli kirjoittaa kulunutta vuotta 2010 käsittelevä kirjoitus tänne perjantaina, uudenvuodenaattona, mutta kiireen takia kirjoittaminen lykkääntyi parilla päivää. Nyt on kuitenkin oiva aika summata yhteen kuluneen vuoden tapahtumat.

Vuodella 2010 on ollut molemmat puolensa: toisaalta vuosi on ollut aivan mahtava mutta toisaalta taas se on pitänyt sisällään myös vaikeita ja raskaita asioita. Uskon kuitenkin jokaisella vastoinkäymisellä ja raskaalla kokemuksella olevan tarkoituksensa. Päätin jo kauan sitten, että mitä vaikeamman asian läpikäyn, sitä korkeammalle lopulta kapuan. Myös raskaat ja vaikeat asiat kuuluvat kiistatta elämään, mutta juttu on siinä, nouseeko asian läpikäymisen jälkeen takaisin jaloilleen vai jääkö latistettuna maahan makaamaan. Itse olen noussut aina takaisin jaloilleni seisomaan, aluksi hapuillen ja huojahdellen, mutta vähitellen entistä vahvempana ja varmempana. Jollain oudolla tavalla koen, että raskaat kokemukset saavat tulen sisälläni palamaan entistä suuremmalla liekillä, vahvempana ja voimakkaampana, puskien minua eteenpäin, tehden mahdottomasta mahdollista ja pakottaen minut yrittämään ottaa askeleen yhä korkeammalle ja korkeammalle.

Vuonna 2009 haaveenani oli opiskella englantia ulkomailla ja tämän jälkeen tehdä vapaaehtoistöitä jossain toisessa maassa ennen yliopisto-opintojani. Helmikuussa 2010 matkustin mitä kauneimpaan ja hämmästyttävimpään maahan, Etelä-Afrikkaan, englantia opiskelemaan. Etelä-Afrikassa viettämieni kolmen kuukauden aikana sain nähdä ja kokea paljon. Uskomattomat maisemat, uudet ystävät ja ikimuistoiset kokemukset antoivat minulle jotain todella merkityksellistä ja opettivat paljon, ei vain ympäröivästä maailmasta vaan myös minusta itsestäni. Kesä Suomessa oli kaikkea muuta kuin helppo ja leppoisa. Löysin itseni juoksemasta pää kolmantena jalkana, yrittäen tehdä kaiken voitavani, mutta kuitenkin toivottoman voimattomana liian suurien asioiden edessä. Kaiken katastrofaalisuuden keskellä onnistuin kuitenkin läpäisemään minussa pelkoa ja stressiä herättäneen IELTS -kielikokeen (International English Language Testing System) yllättävän hyvin pistein. Loppukesästä matkustin takaisin Etelä-Afrikkaan noin kuukaudeksi tapaamaan vielä ystäviäni ennen kuin kukin meistä hajaantuisi omille teilleen.

Palasin takaisin Suomeen juuri parhaaseen aikaan päästäkseni todistamaan, miten luonto vaihtaa väriään kesän heleydestä syviin syksyn sävyihin. Vietin reilun kuukauden Suomessa, jonka jälkeen minun oli jälleen aika pakata rinkkani ja suunnata toteuttamaan seuraavaa unelmaani; nyt vuorossa olisi Kaakkois-Aasia ja vapaaehtoistyöt. Reilut puoli vuotta aiemmin olin lähtenyt ulkomaille oppiakseni englantia, nyt lähdin opettaakseni sitä muille. Kuten blogiani seuranneille on varmaan käynyt teksteistäni ilmi, tähänastiset kaksi kuukauttani Vietnamissa ovat olleet sanoinkuvaamattoman upeat. Tunnen itseni todella onnelliseksi, sillä saan viettää Vietnamissa vielä kolme mahtavaa kuukautta vapaaehtoistöiden parissa, jonka jälkeen jatkan seikkailujani Kaakkois-Aasiassa vielä muutaman kuukauden.

Miettiessäni kaikkea sitä, mitä vuosi 2010 on minulle antanut, tunnen oloni todella etuoikeutetuksi ja kiitolliseksi, sillä olen saanut kokea kerrassaan uskomattomia asioita. Olen pystynyt toteuttamaan molemmat haaveeni ja vielä enemmän kuin uskalsin kuvitellakaan. Havahdun usein ihmettelemään, miten tämä kaikki on mahdollista, ja miksi juuri minä saan tehdä ja kokea niin paljon mitä hämmästyttävimpiä asioita. Uskon kuitenkin tietäväni vastauksen; olen aina ollut enemmän tai vähemmän suuruudenhullu ja haaveillut asioista, joiden toteuttamisen mahdollisuus tuntuu pikemminkin epätodennäköiseltä kuin päinvastoin. Pelkkä suuruudenhulluus ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös syvä usko ja luottamus unelmiensa mahdollisuuteen, ja ennen kaikkea itseensä, sillä kuka muu unelmistasi tekee totta, ellet sinä itse. Kaksi vuotta sitten kävin uuvuttavan kamppailun itseni kanssa. Lopulta selvisin kamppailusta kunnialla, ja kamppailun jälkeen maailma on hymyillyt minulle leveämmin kuin koskaan aiemmin, aurinko paistanut kirkkaampana ja suurimmat unelmani tulleet yhä lähemmäksi minua, jotta voisin lopulta tarttua niihin ja tehdä suurimmista haaveistani totta.

Aloitan vuoden 2011 intoa täynnä. Elämällä on niin paljon tarjottavanaan, maailmassa niin paljon nähtävää ja koettavaa, ja rajat juuri siinä, mihin ne itse vedät. ”Elämä on aina kiinnostavaa, jos sinulla on tarkoitus, jota toteuttaen elät”. Benjamin Disraeli