Tänään kerron vaihteeksi siitä, miltä arkielämäni Vietnamissa näyttää tällä hetkellä. Kuten jo pari viikkoa sitten oli puhetta, muuttuivat työaikatauluni taas vaihteeksi Tet-loman jälkeen eli nyt minun tahdottaisiin olevan yläasteella viitenä päivänä viikossa collegen sijaan. Yläasteella minulla ei kuitenkaan ole mitään tähdellistä tehtävää englannin kerhoa lukuun ottamatta, jota järjestän kahdesta kolmeen kertaan viikosta, joten sovin, etten mene sinne muuta kuin silloin, kun minulla on englanninkerho. Yleisesti Vietnamissa työpaikoilla on liikaa porukkaa töissä – sosialistisessa maassa kaikille riittää töitä –, joten iso osa porukasta vain hengailee työpaikallaan tyhjäntoimittajana. Lienee juuri tästä syystä oikein mitään ei saada hoidettua: kun työvoimaa on liikaa, ei kenenkään tarvitse ottaa vastuuta asioista. Joka tapauksessa, Vietnamin työkulttuurissa olisi siis varsin luonnollista, että vain hengailisin yläasteella ilman mitään sen kummempaa työtehtävää, mutta itselleni se ensimmäisen kuukauden hengailu oli tarpeeksi, enkä viitsi kuluttaa enempää aikaani tyhjänpanttina istumiseen, kun muutakin tekemistä riittää.

Tuntuu olevan hyvin tavanomaista, että etenkin kouluissa vapaaehtoisina työskentelevät kokevat olevansa hyödyttömiä, sillä he joutuvat kuluttamaan valtaosan ajastaan oppituntien seuraamiseen tai jossain nurkassa istumiseen ilman mitään varsinaista työtehtävää. Osa vapaaehtoisista onkin aika turhautuneita, kun he ovat tulleet tänne tekemään töitä, mutta todellisuus on se, että he joutuvat kuluttamaan päivänsä työpaikallaan tyhjänpanttina ollen. Itse olen onnekas, kun minulla on englanninkerho ja yksityisoppilas, joiden parissa saan oikeastikin tehdä töitä ja kokea olevani hyödyllinen. Ja toisaalta taas voin myös vedota siihen, ettei minulla ole aikaa istua koululla tyhjänpanttina, koska englanninkerho ja yksityisoppilas nielevät niin paljon aikaani.

Tällä hetkellä työskentelen siis yläasteella pari kertaa viikossa ja opetan yksityisoppilastani kahtena päivänä viikossa kaksi tuntia per oppitunti. Tämä aikataulu on itseni kannalta erittäin kätevä, sillä minulla jää aikaa myös omiin asioihin; olen jo onnistunut työllistämään itseni ensi syksynä alkavilla yliopisto-opinnoilla. Vietnamissa ihmisillä on tapana herätä ajoissa, ja itse olen myös ottanut tavakseni herätä aikaiseen, noin viiden kuuden aikaan, jolloin saan tehdä kaikki aamutoimet rauhassa. Tällä hetkellä meitä asuu noin 15 ihmistä saman katon alla, joten väistämättä etenkin aamulla syntyy ruuhkaa, jos kaikki kömpivät pystyyn samaan aikaan. Ja kun herään aamulla melko aikaiseen, niin ehdin hyvin lukea päivän tärkeimmät uutiset ennen kuin aloitan varsinaisen päivän lähtemällä yläasteelle tai alkamalla hoidella muita asioita. Aamupäiväni kuluvat siis vähän päivästä riippuen joko pääosin englanninkielen, yliopistojuttujen ja englanninkerhon sekä – yksityistuntien valmistelun parissa tai sitten yläasteella kerhoa pitämässä. Iltapäivät kuluvat sukkelasti joko näiden samojen asioiden parissa tai sitten yksityistunteja pitäen. Lisäksi yritän nyt ihan tosissani opiskella vietnamia, ja minulla on vietnamin oppitunti yhä kerran viikossa. Tanssitunnit olen ainakin joksikin aikaa skipannut, kun tuntui, että ne söivät liian paljon aikaa. En tietenkään kaiken aikaa vain suorita asioita, vaan vietän aikaani myös kavereideni kanssa. Vietnamin edullinen hintataso mahdollistaa esim. sen, että kavereiden kanssa voi käydä usein ulkona syömässä tai vaikkapa kahvilla ilman vararikon partaalle ajautumista.

Mitäs sitten muuta tähän enää lisäämään; yhä reilun neljän kuukauden jälkeen elämä Vietnamissa rullaa eteenpäin varsin mallikkaasti.