Eilen aamulla heräsimme varhain, söimme aamiaisen hotellilla ja lähdimme kruisailemaan skootterillamme kohti Lao Caita tavoitteenamme suunnata sieltä Kiinan rajalle. Edellisenä päivänä olimme tulleet Lao Cain juna-asemalta bussilla kiemurtelevia vuoristoteitä pitkin ylös Sapaan ja nyt siis matkasimme noita samoja teitä pitkin alas päin. Täytyy sanoa, että maisemat olivat uskomattoman kauniit ja nyt ne tuli nähtyä paljon paremmin. Matkaa Sapasta Lao Caihin on siis se reilut 30 kilometriä ja koko matka pitkin vuoristoteitä, mikä oli välistä aika mielenkiintoista, kun tie on osin vähän huonohkoa ja esim. yhdessä kohtaa meinasimme törmätä isoon possuun, joka riehui tiellä ja pieni nainen yritti roikkua sen perässä. Onnistuin kuitenkin ajamaan meidät perille Lao Caihin asti ilman kolarointia. Lao Caihin päästyämme meillä ei ollut aavistustakaan, miten löytää Kiinan raja, joten kyselimme ihmisiltä, mutta kukaan ei osannut englantia. Ajelimme siellä ja ihmettelimme, mitä teemme. Sitten vastaan tuli iso hotelli ja suuntasimme sinne ajatuksenamme, että joku siellä osaa varmasti puhua englantia ja niin osasikin. Asiaamme selvitettiin varmaan kymmenen minuuttia ja he siellä olivat sitä mieltä, että emme pääse Kiinaan läheiseltä rajalta, vaan meidän täytyisi mennä sinne jostain toiselta rajalta. Lopulta saimme jonkun miehen opastamaan meidät rajalle - tai näin luulimme. Ajoimme miehen perässä reilut viisi minuuttia kunnes hän kysyi joltain naiselta jotain vietnamiksi, jonka jälkeen teimmekin täyskäännöksen ja palasimme takaisin keskustaan, jossa hän istutti meidät sisälle tyhjään toimistoon, josta olisimme ilmeisesti saaneet Kiinaan viisumit. Mies ei puhunut sanaakaan englantia, mikä teki kaikesta vähän hankalaa. Istuskelimme toimistossa aikamme ja odotimme, että joku englantia puhuva henkilö tulisi sinne ja samalla ajatus Kiinaan menosta alkoi tuntua huonolta ja aloimme olemaan aika kärsimättömiä odotteluun ja siihen, ettei kukaan puhunut juurikaan englantia. Lisäksi tajusimme vasta tässä vaiheessa, että minulla on single-entry viisumi, joten Kiinasta poistullessamme joutuisin ostamaan uuden noin 60 dollarin viisumin kolmelle kuukaudelle. Päätimme, että lähdemme vähän omin päin ajelemaan ja katsomme, jos raja tulee vastaan, mutta emme onnistuneet löytämään sitä. Upeita maisemia näimme kuitenkin ja paljon. Lopulta kävimme syömässä lounaan ja suuntasimme vuoristoteitä ylös takaisin Sapaan. Kiinaan emme siis päässeet emmekä onnistuneet löytämään edes rajaa, mutta eipä tuo juuri haitannut, sillä meillä oli kuitenkin tosi hauskaa ja reissullamme näimme paljon kaikkea. Omalla kohdallani parasta oli  mutkittelevilla vuoristoteillä ajelu, sillä fiilis on ihan uskomaton, kun kruisailee niin uskomattomien maisemien keskellä.

Olimme tosi väsyneitä, kun pääsimme takaisin hotellille, joten otimme parin tunnin torkut, jonka jälkeen olikin jo päivällisen aika. Täällä on uskomattoman hyvää ruokaa ja keskusta on täynnä ihania, tunnelmallisia ravintoloita. Lisäksi me molemmat rakastamme ruokaa, joten olemme syöneet täällä aika reilusti kuten lomalla kuuluu. Eilisen hyvin nautitun päivällisen jälkeen tulimme takaisin hotellille ja sitten alkoikin olla jo aika käydä pehkuihin.

Tänään heräsimme sovitusti vähän myöhemmin eli yhdeksän aikoihin, jonka jälkeen lähdimme läheiseen ravintolaan syömään nuudelikeittoa aamiaiseksi. Päivä oli aurinkoinen, lämmin ja kaunis, joten minä lähdin aamiaisen jälkeen tutustumaan parin kilometrin päässä olevaan Cat Cat-kylään. Jayne oli vähän kipeä, joten hän katsoi parhaaksi jäädä hotellille lepäämään. Kävely itse kylään oli aika helppo, sillä laskeuduin vain alas tietä pitkin ja maisemat olivat tietenkin taas huikeat. Kylään päästyäni suht koht hyväkuntoinen tie muuttui porrasaskelmiksi, joten kävely alkoikin pian tuntumaan jo vähän rankemmalta. Näin kauniin vesiputouksen ja tietenkin kylän taloja tms., mutta itselleni niissä ei ollut mitään kovun ihmeellistä katseltavaa. Kävelin pidemmäs metsikköön virtaavaa jokea tms. seuraillen. Oli aika kuuma päivä ja kävely tuolla tiellä/paikoitellen ränsistyneillä porrasaskelmilla alkoi tuntumaan tosi rankalta. Kiersin kuitenkin koko kylälenkin, jonka jälkeen suuntasin takaisin Sapan keskustaan ja nyt tie kulki tietenkin ylöspäin. Yhteensä kävelin kaksi tuntia ja hotellille päästyämme tunsin todellakin kävelleeni. Seuraavaksi lähdimme Jaynen kanssa syömään lounasta, jonka jälkeen suuntasimme kauneushoitolaan, joita Sapa on tulvillaan. Otin kasvohoidon, johon kuului myös niska- hartiaseudun hieronta. Hoitojemme jälkeen kävelimme keskustassa ja katselimme vähän paikkoja, joita emme olleet aiemmin nähneet. Lopulta saavuimme ihanaan ravintolaan, jossa illastimme toissailtana, ja nyt menimme sinne syömään jäätelöä ja kakkua, nami. Seuraavaksi menemme pesettämään hiuksemme (olemme lomalla, niin meidän ei tarvitse vaivautua tekemään sitä itse...), jonka jälkeen suutaamme päivälliselle ja baariin näin viimeisen iltamme kunniaksi.