Alkuviikko meni tavalliseen tapaan töiden parissa ilman mitään sen kummallisempaa, joten en nähnyt tarpeelliseksi raportoida siitä tänne, ja loppuviikkolle taas tekemistä riitti niin paljon, etten ole ehtinyt kirjoitella tänne pariin viime päivään mitään. Nyt sunnuntai-iltapäivällä näyttäisi kuitenkin olevan hyvää aikaa kertoa viimeisimmistä päivistäni.

Viikko vierähti siis rauhallisissa merkeissä lähinnä töiden, tanssituntien, vietnamin opiskelun ja kavereiden parissa. Uudenvuodenaattona saimme kaksi uutta vapaaehtoista tänne asumaan, jotka saapuivat alkuillasta, kun olin tanssitunnilla. Niin, lienee syytä siis selventää, että väki talossamme on jälleen vaihtunut aika merkittävästi muutaman edellisen vapaaehtoisen lähtiessä ja uusien tullessa tilalle. Joka tapauksessa, palatessani tanssitunnilta kotiin meillä oli täällä talossamme pari vapaaehtoista vapaaehtoisten päätalosta sekä uudet vapaaehtoiset, joiden kanssa lähdimme keskustaan uutta vuotta juhlistamaan. Keskusta oli tietenkin täynnä ihmisiä, etenkin Hoan Kiem - järven ympäristö, jossa ihmiset seurasivat musiikkiesityksiä. Menimme muiden vapaaehtoisten kanssa baariin, jossa en tosin ehtinyt olla viittä minuuttia kauempaa, kun minun piti lähteä tapaamaan toisia kavereitani, joiden kanssa menimme karaokepaikkaan. En ole ennen ollut tällaisessa varsinaisessa karaokepaikassa, jossa siis seurue saa oman huoneen, jossa sitten saa laulaa tahtomiaan lauluja, napostella hedelmiä ja muuta pientä syötävää sekä juoda virvokkeita. Ihan hyvä kokemus, mutta karaoke ei kylläkään ole minun juttuni. Karaoken jälkeen kello oli jo yli puolen yön ja vuosi onnellisesti vaihtunut. Sain kyydin kotiin, ja yllätyksekseni koordinaattorimme ja yksi uusi vapaaehtoinen olivat täällä meillä. Juttelin heidän kanssaan pari tuntia kunnes loputkin talomme asukkaat saapuivat takaisin keskustasta. Suunnittelimme uusien vapaaehtoisten kanssa seuraavan päivän ohjelman ja lopulta kellon lyödessä noin kolme kaikki olivat aivan poikki ja kävimme pehkuihin.

Eilen heräsimme ajoissa. Meillä oli talossamme paljon porukkaa, kun uusien vapaaehtoisten lisäksi osa päätalon vapaaehtoisista nukkui täällä. Kaikilla oli suunniteltu ohjelmaa lauantaille, joten olimme kaikki varhain pystyssä ja aamiaispöydässä oli tosi iloinen ja innostunut meininki, joka kyllä pyyhki väsymyksen rippeet omista silmistänikin pois. Suuntasimme kolmen uuden vapaaehtoisen kanssa noin 30 kilometriä Hanoista länteen Ha Tay- nimiseen provinssiin tutustumaan Thay ja Tay Phuong pagodoihin. Tarkoituksenamme oli matkustaa sinne bussilla, mutta siitä ei tullut yksinkertaisesti yhtään mitään, kun emme löytäneet oikeaa bussipysäkkiä. Aikamme harhailtuamme ja yritettyämme löytää englanninkielen taitoista ihmistä luovutimme ja päätimme etsiä hyvän taksin, joka suostuisi viemään meidät pagodoille kohtuulliseen hintaan. Tämäkään ei ollut aivan helppoa, mutta englannin ja vietnamin sekoituksella sekä kärsivällisyydellä löysimme lopulta taksikuskin, joka suostui "vuokrattavaksemme" edulliseen hintaan. Loppujen lopuksi olikin hyvä, että päädyimme taksiin, sillä välimatka pagodoiden välillä on noin kymmenen kilometriä eli vaikka olisimme päässeet toiselle pagodalle jollain paikallisella bussilla, niin sitten ongelmana olisikin ollut, miten päästä toiselle pagodalle ja jälleen takaisin Hanoihin.

Ha Tay- provinssi on maaseutumainen, rauhallinen kylä, jossa yksi päivä vierähti nopeasti yksinkertaisesti hämmästellessä ja ihastellessa kaikkea. Muita länsimaalaisia turisteja ei näkynyt yhtään, joten tunsimme olevamme todellakin keskellä aitoa Vietnamia kapeilla kujilla kävellessämme ja paikallisia taloja ihmetellessämme. Ensiksi vierailimme Thay pagodassa, jonka jälkeen kävimme syömässä nuudelikeittoa. Tämän jälkeen seurasi omasta mielestäni reissumme paras osa eli käyskentelimme kylässä kapeilla kaduilla ja näimme vietnamilaisia maaseututaloja ja vietnamilaisia ihmisiä askareissaan. Tätä kaikkea olisi voinut ihastella ja hämmästellä vaikka kuinka kauan. Meillä oli kuitenkin aika tiukka aikataulu iltaohjelman takia, joten tunnin parin jälkeen huristelimme taksilla Tay Phuong pagodalle, joka oli ehdottomasti Tay pagodaa vaikuttavampi. Thay Phuong pagodan jälkeen oli aika suunnata takaisin Hanoihin.

Talossamme meitä odotti kaksi uutta vapaaehtoista, jotka olivat saapuneet iltapäivällä. Tällä hetkellä meitä on siis täällä seitsemän vapaaehtoista: vietnamilainen vapaaehtoinen, joka asuu täällä ja huolehtii kaikesta, kaksi meitä "vanhaa vapaaehtoista" sekä viisi uutta. Ehdimme syödä päivällisen talossamme, jonka jälkeen lähdin neljän uuden vapaaehtoisen kanssa keskustaan, jossa tapasimme kaverimme, joka oli nukkunut meillä edellisyön. Menimme katsomaan perinteistä vietnamilaista vesinukketeatteria. Tosin ennen teatteriin pääsyä sählinki oli melkoinen, mutta jollain ihmeen keinolla onnistuimme ehtimään esitykseen lähes ajoissa. Esitystä oli nautinnollista seurata, vaikka se olikin vietnamin kielinen. Nuket ovat vedessä ja esityksessä käytetään muun muassa tulta, ja mielestäni esitys oli vaikuttava ja 45 minuuttia ohitse nopeasti. Esityksen jälkeen vaeltelimme keskustassa ja tutkimme, mitä kaikkea myytävää heillä on yömarketissa ja maistelimme vähän kaikenlaista perinteistä vietnamilaista ruokaa. Kymmenen aikaan lähdimme taksilla takaisin kotiin. Itse olin tässä vaiheessa täysin valmis pehkuihin, sillä kahtena viimeisenä yönä olin nukkunut vain muutaman tunnin.

Tänään olin taas ajoissa liikkeellä. Menin kaverini ja hänen siskonsa kanssa kissakahvilaan, jossa siis nautiskellaan kahvi kissojen seassa. Kahvila on hirmu kodikas ja kissat kuljeskelevat siellä vapaana ja asuvat siellä omistajineen. Viidyimme kahvilassa tosi hyvin ja olimme siellä monta tuntia. Ehdottomasti kodikkain kahvila, jossa olen koskaan ollut. Kissakahvilan jälkeen ajoimme keskustaan vanhaan kaupunkiin lounasta syömään, jonka jälkeen tytöt tahtoivat näyttää minulle liikkeitä, jotka ovat täynnä kaikkea aivan ihastuttavaa tyttömäistä tavaraa kuten huiveja, koruja, kauniita kyniä ja vihkoja, meikkejä, kauneustuotteita, tarroja, pehmoleluja... Kaikkea ihanaa ja kaunista, mitä kuvitella saattaa! Olin tosi ihastunut kauppoihin ja kaikkeen tavaraan, joten kiertelimme kaupoissa aika kauan. En voinut olla ostamatta kaunista huivia ja suloisia tumppuja, joissa on molemmissa pareissa nallet. Ihanat hanskat!

Vuodenvaihde on siis vierähtänyt täällä nopeasti uusien hauskojen ihmisten seurassa. Vietnam tarjoaa niin paljon mielenkiintoista tekemistä ja nähtävää, että päivät kuluvat ihan hirmuisella vauhdilla. Nyt lopettelen tähän ja suuntaan muihin puuhiin.