Tiistaiaamupäivä. Menen töihin vasta iltapäiväksi. Kaikki muut ovat tällä hetkellä töissä, joten nyt on oikein hyvä rauhaisa hetki päivittää blogiani.

Sunnuntai meni samoissa merkeissä kuin lauantai eli ilman mitään sen ihmeempää ohjelmaa. Nukuin myöhään ja pian herättyäni ja aamukahvit juotuani lähdimme läheiseen markettiin ja lounaalle. Tästä marketista löytää hirvittävät määrät karkkia, suklaata ja muuta naposteltavaa sekä kaikenlaisia kauneudenhoitotuotteita, mutta ei juurikaan mitään kunnon ruokaa, mikä on vähän hassua. Syy tähän ruoan puutteeseen marketeissa lienee se, että vietnamilaiset eivät juurikaan arvosta marketteja, vaan ostavat ruoka-aineksensa katukojuilta, koska katukojuissa myytävät ainekset ovat ihan tuoreita. Lisäksi katukojuista ostaminen on heille marketeista ostamista edullisempaa.

Vaikka kunnon ruokaa marketista ei löytynyt, niin löysin kuitenkin lahjan illan synttärisankarille: kauneudenhoitosetin ja suklaarasian. Olimme alunperin suunnitelleet, että ostamme jotain ruoka-aineksia marketista ja teemme sitten kotona ruokaa - sunnuntaisin kokillamme on vapaata -, mutta eihän se onnistunut, joten menimmekin läheiseen vietnamilaiseen ravintolaan syömään nuudelikeittoa. Oli hyvää ja varmaan ravintolassa nuudelikeiton syöminen tuli halvemmaksi kuin itse kokkaaminen; nuudelikeiton hinta oli alle 0,80 euroa.

Illan suussa vietnamin opettajamme, jolla siis oli syntymäpäivät, sekä hänen siskonsa tulivat hakemaan meitä mopoillaan. Huristelimme keskustan suuntaan, noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä olevaan ravintolaan, jonne he olivat meidät kutsuneet viettämään syntymäpäiviä. Ravintola oli vietnamilainen ravintola pienine muovituoleineen ja -pöytineen ja ruoaksi saimme "Thai hotpot". Edessämme oli siis poriseva suuri kattila ja tarjoilijat toivat meille kaikenlaisia aineksia kuten tofua, katkarapuja, kalaa, kasviksia, nuudeleita, lihaa ja sieniä, joita sitten makumme mukaan heittelimme pataan porisemaan. Vähän samanlainen ateria kuin silloin pari viikkoa sitten kun kävimme sunnuntaipäivällisellä, mutta nyt meillä oli siis yksi iso kattila kun silloin kaikilla oli omat pienet kattilansa ja lisäksi tämä ruoka oli mielestäni paljon parempaa. Lisäksi tykkään syödä näissä pienissä vietnamilaisissa ravintoloissa, joissa istutaan rennosti muovituoleilla ja hyvä tunnelma on pääasia.

Hot potin syömisen jälkeen siirryimme katupöydän äärestä sisätiloihin syömään jälkiruokaa. Jälkiruoaksi saimme valita listalta yhden lukuisista makeista keitosta "sweet soup", jossa on siis jonkinlaisia hedelmiä, tofua yms. makeassa maitoliemessä (tosi makeaa ja hyvää tölkkimaitoa, jota täällä tarjoillaan esim. vahvan kahvin kanssa). Makean keiton vaihtoehtona on eräänlainen, sanoisinko pirtelön kaltainen juoma, jossa on siis samaan tapaan hedelmiä sekoitettuna tähän makeaan maitoon. Sekä keittoon että juomaan sekoitetaan jäitä oman maun mukaan. Nam!

Jälkiruoan nauttimisen jälkeen meidät kuskattiin sitten mopoilla takaisin kotiin. Oli tosi kivat synttärit, tunnelma oli välitön ja hyvä ja keskustelu sujui. Lisää tällaisia syntymäpäiviä, kiitos!

Eilen en tiennyt, kuuluuko minun mennä töihin koululle vai keskukseen. Oikeastaan tiesin vain, että aamupäivä on vapaa. Perjantaina olin kysynyt koordinaattoriltani, voinko alkaa työskennellä keskuksessa kaikkina iltapäivinä lukuunottamatta perjantaita, mutta saan vastauksen kysymykseeni luultavasti vasta tänään. Ja kun ollaan Vietnamissa, niin kaikkeen tarvitaan aina lupa ennen kuin voi tehdä yhtään mitään. En siis tiennyt, voinko vain pamahtaa keskukseen paikalle kerta en ollut saanut mitään lupaa muuttaa tuosta noin vain työaikojani. Tahtoisin muutta työaikojani siten, että olen koululla vain silloin kun minua siellä oikeasti tarvitaan eli silloin kun meillä on englanninkerho. En nimittäin tahdo suotta istuskele siellä tyhjän panttina aikaani tuhlaamassa, kun voisin kuitenkin tehdä jotain hyödyllisempää samaan aikaan. Ja koska nyt vaikuttaa siltä, että meillä on kerho vain keskiviikko-, torstai- ja perjantaiaamupäivisin, niin minulle jäisi hyvin aikaa työskennellä keskuksessa iltapäiväisin. Maanantai- ja tiistaiaamut tahdon omistaa kerhon suunnittelulle ja muulle sellaiselle, mitä en välttämättä ehdi tehdä iltaisin töiden jälkeen. Lähetin eilen vielä englanninopettajalle viestin, jossa kysyin, tarvitseeko hän minua koululla maanantaisin ja tiistaisin. Tähänkin saan vastauksen kuulemma myöhemmin.

Näin ollen en tiennyt, minne mennä töihin tai mitä tehdä, joten en mennyt minnekään, vaan jäin kotiin lukemaan kirjaa. Ei kauheasti harmittanut, että näin ikävästi pääsi käymään, sillä olin edellispäivänä aloittanut tosi hyvän romaanin ja minulla on se paha tapa, että kun aloitan jonkun hyvän kirjan, niin minun on pakko lukea se mitä pikimmiten loppuun, sillä en voi keskittyä mihinkään muuhun täysipainoisesti kun tavallaan elän sen romaanin tarinaa ja mietin sen tapahtumia. Eilisestä tulikin siis romaaninlukupäivä.

Eilen illalla kaksi kämppistäni, jotka olivat olleet viikonloppureissussa Saigonissa, (siis nyk. Ho Chi Minh City) palasivat reissultaan ja lisäksi saimme yhden uuden asukkaan; ranskalainen nuori nainen, joka asuu nyt kanssani samassa huoneessa. Mikäli saamamme informaatio pitää paikkansa, saamme taas tänään uuden asukkaan, kun koordinaattorimme pitäisi tuoda korealainen tyttö tänne, ja ilmeisesti perjantaina saksalainen poika muuttaa tänne. Täällä kuitenkin asiat muuttuvat jatkuvasti ja se mikä piti eilen paikkansa voi olla jotain aivan muuta tänään.

Tämän iltapäivän osalta tilanne on samanlainen kuin eilen eli en tiedä, minne minun kuuluu mennä töihin. Aikatauluihini tulee ainakin toivon ja oman järkeni mukaan varmuus illalla, kun tapaan koordinaattorini. En kuitenkaan aio enää tänään odotella tyhjän panttina sitä, että tapaan koordinaattorini ja ehkä kuulen aikatauluistani, vaan luon oman lukujärjestykseni, jonka mukaisesti menen tänään keskukseen töihin iltapäiväksi. Ja jos en jostain ihmeellisestä syystä voisi työskennellä siellä tänään, kun minulla ei ole mitään virallista sopimusta asiasta, niin sittenpähän tulen takaisin kotiin. Ainakin voin antaa apinaraukalle jotain syötävää jos ei muuta.

Apinasta puheen ollen voisinkin siirtyä eläinuutisiin. Tällä hetkellä yritämme saada  keskuksen apinaa eläintarhaan asumaan. Ja vaikka tässäkään eläintarhassa ei asiat kuulemani perusteella aivan huippumallilla ole, niin uskon, että apinalla olisi kuitenkin paljon paremmat oltavat siellä muiden apinoiden kanssa isommissa tiloissa kuin yksinään minimaalisessa häkissä vailla riittävää vettä ja ruokaa. Apinan siirtäminen eläintarhaan ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen juttu, joten katsotaan, miten käy. Frank-kissaa ei ole näkynyt lainkaan vähään aikaan. Yleensä kisu majailee talossamme ja katoaa sitten omille teilleen tullen taas takaisin, mutta nyt se on ollut omilla teillään jo melko pitkään. Mutta eiköhän Frank tiedä, mitä tekee.

Huomenna meillä on englanninkerho, mikä tarkoittaa sitä, että luultavasti löydän itseni taas tänään iltamyöhällä suunnittelemassa sitä hiki hatussa. Tämän välttääkseni alan kuitenkin suunnittelemaan kerhoa jo nyt. Joten eipä muuta kuin kuulemisiin!