Suunnitelman mukaisesti menimme tänään kaverini kanssa tutustumaan Ba Vi National Parkiin, joka sijaitsee noin 65 kilometriä Hanoista lounaaseen. Näin ollen myös tähän tekstiin liitetyt kuvat on otettu reissultamme. Lähdimme aamulla melko varhain liikkeelle, tosin kaverini oli vietnamilaisittain puoli tuntia myöhässä, jonka jälkeen toiset puoli tuntia seisoimme mopokorjaamossa huoltamassa hänen täksi päiväksi lainaamaansa mopoa. Hänen oma moponsa joutui eilen poliisiasemalle takavarikkoon joksikin aikaa.

Viimein pääsimme kuitenkin lähtemään matkaan. Matka sinne kesti vähän alle kaksi tuntia ja melko iso osa matkasta ajettiin moottoritiellä, jonka tuntumassa ei ole oikeastaan mitään mielenkiintoista nähtävää. Kun päästiin puistoalueelle, niin maisemat muuttuivat tosi näteiksi. Ajeltiin kapeita mutkittelevia teitä ylöspäin ja fiilis oli aika mainio. Puisto ei todellakaan ollut minkäänlainen turistirysä, jossa käppäillään ohjattuja polkuja pitkin, vaan pikemminkin vähän extreme-elämyspuisto, mikä sopi minulle paremmin kuin hyvin. Pääsin itse myös kuskiksi ja oli tosi kivaa ajella kiemurateitä pitkin! Tosin en ole ennen ajellut mopolla, joten ohjaus oli vähän hankalaa, sillä jos käänsi liian rajusti, niin mopo meinasi kaatua. Jouduttiin sitten vaihtamaan kuskia, kun päädyttiin pusikkoon... Ajettiin tietä aina ylemmäs ja ylemmäs ja poikettiin sivuteille katsomaan mitä siellä on. Jossain vaiheessa vastaan tuli portti ja pari "vahtikoiraa", jotka vain heiluttivat häntäänsä. Yhtäkään ihmistä ei näkynyt missään ja portin sai helposti auki, joten jatkettiin matkaa syvemmälle puistoon. Kiemuratiet vain jatkuivat ja ajoimme ihan ylös asti, mutta siellä ei ollut mitään kovin ihmeellistä. Sää ei ollut kovin hyvä, eikä ylhäältä puistosta nähnyt valitettavasti sumun takia hienoja maisemia, jotka sieltä voisi nähdä hyvällä säällä.

Löysimme kuvassa näkyvän "näköalatornin", jonne kiipesimme. Kiipeäminen ylös oli aika jännittävää, sillä ihan ensiksi piti kävellä rämeikön läpi näköalatornille, ja pelkäsin että maastossa saattaisi olla käärmeitä tms. Portaiden alkupäähän oli mahdotonta päästä kasvillisuuden vuoksi, joten jouduimme kiipeämään vähän ylempänä sijaitseville askelmille näköalatornin runkoa pitkin. Vanhan oloisen tornin kunto huolestutti minua vähän, mutta kaverini oli sitä mieltä, ettei se voi romahtaa, joten kiipesimme ylös asti - vähän turhan takia, sillä sieltä ei voinut sumun takia nähdä kovin paljoa muuta kuin vain aivan lähellä olevat maisemat. No, ainakin kiivetessä tuli tehtyä päivän kuntoilut.

Löysimme yhden tien päästä ylemmässä kuvassa olevat vanhan rakennuksen jäännökset. Kaverini oli sitä mieltä, että ne ovat peräisin Vietnamin sodasta. Tosi jännittävää! Lisäksi vastaan tuli toisessa kuvassa oleva pienen rinnan näköinen vanha, vaurioitunut rakennelma, jonka kaverini arvioi myös olevan sodan ajpilta. Yhden tien huipulla koko puiston eräänlaisena keskuksena oli buddhalainen temppeli sekä vietnamilainen ravintola, jossa kävimme syömässä. Tässä vaiheessa oli jo iltapäivä, joten seuraavaksi suuntasimme mutkittelevia teitä alas, alas takaisin puiston sisäänkäynnin luokse, josta luonnollisesti jatkui matka takaisin Hanoita kohti. Minä siirryin ajamaan moottoritiellä, mikä oli tosi hauskaa, sillä täällä kaikki ajavat myös moottoriteillä tosi hitaasti, ja ohittaa voi ihan kummalta puolelta tahansa, mikä on tosi hauskaa puuhaa! Silmäni vain vuosivat vähän ja tuntui siltä, että niihin lentelee kaikkea pölyä ja muuta likaa kaiken aikaa, joten pitäisi olla jotkin lasit päässä, kun ajaa. Kaverini ei tykännyt olla kyydissäni, joten jouduttiin taas vaihtamaan kuskia. Matka takaisin sujui joutuisasti.

Kotona ehdin olla noin tunnin, jonka jälkeen lähdimme kämppisteni kanssa syömään illallista - kokkimme on vapaalla sunnuntaisin. Menimme lähellä olevaan hienoon, vietnamin hintatasolla kalliiseen, ravintolaan, jollaisessa en ole koskaan ennen ollut. Siellä istuttiin pitkän pöydän ääressä, joka muodostaa eräänlaisen ympyrän. Ruoat olivat kipoissa ja liikkuvat kaiken aikaa hihnalla ja aina kun näki jotain hyvää, niin piti vain napata kippo eteensä. Lisäksi jokaisen ruokailijan edessä oli oma "kattila", joka säädetään nappia pyörittämällä riittävän kuumalle. Kattilaan sai valita joko tulista tai miedompaa keittolientä, johon sitten sai kerätä porisemaan tahtomiaan ruokalajeja suoraan edestään olevalta liukuhihnalta, jolta löytyi kaikenlaisia nuudeleita, lihaa, kalaa, kasviksia, sushia (mitä ei tietenkään kuulunut heittää keittoon) yms., suurinta osaa ruoista en tuntenut ennalta lainkaan.

Vautsi,  kaiken tämänpäiväisen jälkeen olen taas monta kokemusta rikkaampi!