Tänään palailin taas töihin neljän päivän lomailun jälkeen. Mitään kovin ihmeellistä en loman aikana tehnyt. Pari ensimmäistä päivää asustelin kaverini luona Hanoin keskustassa. Hanoin keskustassa asumisessa on ehdottomasti puolensa, sillä ovesta ulos astuessaan on aivan elämän ja kuhinan keskellä. Vanhankaupungin vilkasta elämää on hauska seurata. Turisteja alueella riittää, sillä valtaosa majoituksesta löytyy tältä alueelta. Turistit tarkoittavat samalla lukuisia ravintoloita, jotka tarjoilevat niin vietnamilaista kuin länsimaistakin ruokaa, kahviloita, valtavasti pieniä kauppoja ja kaikenlaista ostettavaa, matkatoimistoja, kaupustelijoita, mopotakseja, riksakuskeja… Vanhakaupunki tunnetaan myös ranskalaiskorttelina, sillä talot ovat ranskalaistyylisiä ja kadut kapeita. Alue vangitsee ja on mielestäni ehdottomasti Hanoin parasta antia muutaman muun kohteen ohella.

Maanantaina tapasin toisen vietnamilaisen kaverini. Hän tahtoi viedä minut vietnamilaiseen teepaikkaan. Olin vähän ennakkoluuloinen kuullessani menevämme juomaan vietnamilaista teetä, mutta onneksi pidin mölyt mahassani, sillä teetalo, johon menimme, oli kertakaikkisen hurmaava. On todellinen vahinko, ettei Suomesta löydy tällaisia rauhallisia, ei-kaupallisia, idyllisiä teetaloja ja kahviloita, joita Vietnamista tuntuu löytyvän useampi kappale melkein kadun kuin kadun varrelta. Teetalon nimi oli ” Trà hoa (suomennettuna kukkatee), ja eri teevaihtoehtoja menussa oli monen sivun verran. Kaikkia niitä yhdisti se, että niiden valmistuksessa oli käytetty jotain kukkaa. Kaverini valitsi minulle parhaan teen, mitä olen koskaan maistanut. Se tarjoiltiin sympaattisesta kukkakuvioidusta kupista ja teen joukossa uiskenteli kaksi kukkaa. Ne kuulemma saavat teen tuoksumaan hyvältä. Kerrankin voin todeta teen todella olleen hyvää.

Eilen aamupäivästä menin kävelemään Hanoin keskustan tuntumassa sijaitsevalle Bay Mau- järvelle, jonne minulla on ollut tarkoituksena mennä jo pidemmän aikaa. Olin oikein ylpeä itsestäni, kun löysin sinne omin neuvoin karttaa tulkiten. Kartan lukeminen Hanoissa ei ole aivan yksinkertaista – ainakaan minulle –, kun aina eteen tuntuu tulevan joitain kartalla nimeämättömiä pikkukatuja tai sitten katujen nimet ovat eri kuin mitä kartalla. Tai kaksi eri karttaa saattaa nimetä saman kadun eri nimin… Mutta kaikessa kehittyy, niin myös Hanoin sekavien karttojen tulkinnassa. Bay Mau- järvi oli tähän mennessä rauhallisin paikka, minkä olen Hanoista löytänyt. Toisella puolen järveä liikenteen melua ei edes kuulunut, minkä voisi sanoa olevan poikkeuksellista Hanoissa. Pienestä tihkusateesta huolimatta noin kahden tunnin mittaiseksi venynyt kävelyreissu järven etsimisineen ja kiertämisineen oli kiva, ja mikä parasta, nyt tuli löydettyä paikka, jossa saa olla liikenteen melulta rauhassa.