Vierailin eilen oppilaani kotikaupungissa. Monet vietnamilaiset ovat muuttaneet kotikaupungistaan Hanoihin töiden tai opiskelun takia. Osa perheestä ja suvusta asuu silti usein kotikaupungissa, ja Hanoissa asuvilla vietnamilaisilla onkin tapana käydä tervehtimässä heitä melko usein. Kotikaupunkiin mennään aina lomalla tai jonkun merkittävän asian vuoksi, esim. häät, sekä joskus myös viikonloppuisin.

Eilen oppilaani tuli hakemaan minua varhain aamulla ja ensin menimme hänen kotiinsa, jossa hänen perheensä valmisteli lähtöä. Kun kimpsut ja kampsut oli pakattu ja aamupala syöty, lähdimme autolla kohti kotikaupunkia. Kotikaupunkiin oli noin 80 kilometrin matka Hanoista, ja Vietnamin liikenteessä tämä tarkoittaa parin tunnin ajomatkaa.

Vietnamissa jostain syystä ajatellaan, että on tosi hienoa, jos on ulkomaalainen ystävä tai jos saa ulkomaalaisen taloonsa vieraaksi, joten eilen minua kuljetettiin taas kyläpaikasta toiseen. Ensin vierailimme oppilaani isovanhempien suuressa maalaistalossa, jossa asui myös serkkuja ja muuta sukua. Söimme heidän kanssaan, jonka jälkeen lähdimme oppilaani ja hänen siskonsa kanssa mopoilla tutustumaan keskustaan ja ostamaan hedelmiä. Minunkin annettiin ajaa pitkästä aikaa mopolla, mikä oli tietenkin tosi hauskaa, kun vietnamilainen liikenne on niin omaa luokkaansa, että ajaminen täällä on aivan oma kokemuksensa.

 Hedelmien ostamisen jälkeen menimme kahvilaan, jossa oli oppilaani tuttuja. Heidän kanssaan rupattelun jälkeen oppilaani tahtoi näyttää minulle entisen talonsa, jonka jälkeen vierailimme hänen entisen opettajansa talossa teetä juomassa. Tämän jälkeen lähdimme katsomaan oppilaani entistä koulua, jonka jälkeen menimmekin jo seuraavien sukulaisten luokse, jossa söimme päivällisen. Päivällisen jälkeen kello oli jo kahdeksan illalla, ja lähdimme takaisin Hanoihin.

Oli tosi kiva päivä ja tapasin taas paljon vietnamilaisia. Nämä kotikaupunki-/sukulais-/perhevierailut ovat ihan hauskoja kunhan on asennoitunut oikein. Yleensä näiden sukulaisten yms. ihmisten, joiden luokse mennään joko juomaan teetä tai syömään, englannin kielitaito on hyvin olematon, samoin kuin minunkin vietnamin osaamiseni, joten mitään kunnon keskusteluja ei pystytä käymään. Välillä pelkkä small-talkikin on kiven alla, jos kielitaito ei yksinkertaisesti riitä. Vietnamilaiset ovat kuitenkin aina tosi onnessaan saadessaan ulkomaalaisen kotiinsa kylään, joten iloisuus ja hymyileminen riittävät. Ja etenkin näiden vierailujen yhteydessä on tosi palkitsevaa, kun pystyy puhumaan edes vähän vietnamia, ja vietnamilaiset tykkäävät tietenkin, kun ulkomaalainen osaa edes vähän heidän kieltänsä.