Sää on muuttunut paremmaksi kuin taikaiskusta. Aurinko on jo pilkistellyt, lämpötila on vähän alle 20, eikä pariin päivään ole satanut, mikä on aivan mahtavaa. Olen yrittänyt nauttia hyvästä säästä ja käynyt kävelylenkeillä oikein urakalla, kun ei tiedä, kuinka kauan sää pysyy hyvänä; toivotaan, että mahdollisimman pitkään. Pilvet taivaalla ja harmaus eivät haittaa, kunhan ei vain sataisi.

Minulla ei ollut tänään töitä, joten menin aamulla pitkästä aikaa kävelemään Hoan Kiem- järvelle. Hoan Kiem- järvi oli ihan ensimmäisiä paikkoja Vietnamissa, johon tutustuin, ja lumouduin järven ympäristöstä heti, eikä tuo lumous ole kadonnut minnekään.

Toinen minua Vietnamissa kovasti ihastuttava seikka on hedelmien ostaminen. Hedelmiä ei ole tapana ostaa supermarketeista – kuten ei mitään muutakaan täällä –, vaan hyviä, tuoreita hedelmiä saa melkein mistä tahansa kadun varrelta hedelmäkojusta. Mielestäni hedelmien ostamisessa on jotakin hirmu idyllistä, kun ensin täytyy löytää hyvä hedelmäkoju, ja sitten vain osoittaa, mitä tahtoo myyjän punnitessa hedelmiä sitä mukaan. Lopuksi hedelmät sullotaan melko vahvatekoiseen muovipussiin. Vahvatekoinen muovipussi onkin omalla kohdallani välttämätön, koska intoudun yleensä ostamaan hedelmiä aikamoisen säkin, kun tahdon maistaa kaikenlaisia uusia hedelmiä, joita Suomessa en ole tavannut. Tänään kävin päiväkävelyn merkeissä hedelmäkaupoilla. Jonkun aikaa käveltyäni onnistuin löytämään oikein herkullisen näköisen hedelmäkojun, josta mukaani lähti joitain minulle aivan uusia hedelmiä, joista taisi nyt tulla ihan lempparihedelmiäni, niin herkullisia ne olivat.

Vietnamin idylliä.