Päivät kuluvat taas vauhdilla. Toissapäivänä saavuin tänne Pangkor-saarelle, josta tähän tekstiin liittämäni kuvat on myös otettu. Matkustin noin neljän tunnin matkan bussilla Kuala Lumpurista Lumutiin. Kuala Lumpurin bussiasemalla oikean bussin löytäminen ei ollut ihan niin yksiselitteistä, mutta onneksi söpöt pojat auttoivat minua. Bussimatka oli oikein viihtyisä ilmastoidussa, lähes tyhjässä bussissa, jossa penkit olivat melkein kuin nojatuolit; ja tämä oli siis ihan perus paikallisbussi, joten suosittelen kyllä edullista bussilla matkustamista kelle tahansa, joka Malesiaan päätyy. Lumutissa pysäkkinäni oli eräänlainen satama, josta hyppäsin Pangkor-saarelle vievään lauttaan. Noin puolen tunnin lauttamatkan jälkeen saavuinkin jo saarelle, josta jatkoin taksilla hotellilleni. Hotellinani on jälleen ihan mukava keskitasoinen perushotelli. Halvemmallakin voisi yöpyä, mutta kun olen lomalla ja yksin reissussa, niin en ihan missään läävässä tahdo asua. Saa se loma lomalta tuntua ihan majoituksenkin puolesta.

Kuten kuvistakin näkee, niin kyseessä on nätti saari. Todella aurinkoista ja lämmintä täällä tietenkin on, ja täytyy sanoa, että minulla on kyllä vähän totuttelemista tähän Malesian trooppiseen ilmastoon. Mikään varsinainen rantalomailija en ole, kun en suostu menemään rannalle paahtavan auringon alle itseäni polttamaan; poltin itseni Etelä-Afrikassa sen verran pahoin, että nyt palan ihan hetkessä kunnon aurinkorasvasta huolimatta. Aikainen aamu on minulle paras aika mennä rannalle kävelemään ja uimaan, kun aurinko ei ole vielä kunnolla noussut mutta ilma on kuitenkin ihanan lämmin, mutta ei vielä läkähdyttävän kuuma. Nuo aamu-uinnit ovatkin kyllä tosi nautinnollisia, kun aurinko nousee idästä värjäten taivaan lännen puolelta punertavan sävyin, ja kaikkialla on niin rauhallista ja ranta on lähes tyhjä.

Aamu-uinnin ja rannalla kävelemisen jälkeen on vuorossa herkullinen aamiainen, joka on varmaan ihan tämän hotellin paras anti. Tarjolla on fiksusti niin länsimaisen aamupalakaavan mukaan leipää, hedelmiä ja kahvia kuin myös yleisesti Aasialle ja erikseen vielä Malesialle tyypillisiä aamupalatarjoiluita kuten nuudelikeittoa ja riisiä herkullisine lisukkeineen. Omat ruokatottumukseni ovat muuttuneet aika radikaalisti reilut kolme kuukautta Aasiassa oleskeltuani, ja nykyään uskon vakaasti siihen, että aamupalan tulisi olla se päivän suurin ateria. Suomessa en olisi voinut kuvitella syöväni minkäänlaista lämmintä ruokaa aamiaiseksi, mutta nyt en suostuisi mistään hinnasta enää aloittamaan päivääni pelkällä jogurtilla tai leivän palasella, vaan tarvitsen ehdottomasti ihan kunnon aterian heti aamusta. Tällä tekniikalla nälkä ei yllätä ihan hevillä ja syöminen pysyy muutenkin aisoissa loppupäivän ja kaikki turha napostelu jää pois. Aamiaisen jälkeen sitten keskikokoinen lounas ja viimeiseksi ateriaksi pieni päivällinen, ja olon pitäisi olla hyvä ja keveä.

Aamiaisen jälkeen muiden ihmisten suunnatessa rannalle minä tyydyn istuskelemaan hotellin aulassa läppäri sylissäni. Vietnamissa samoin kuin Kuala Lumpurissakin aika vierähti niin vauhdilla, etten ehtinyt hoitaa kaikkia tarvittavia asioita, joten mikäs sen parempi kuin tehdä ne nyt täällä, kun kerran aikaa on; ja samalla hommia hoidellessani voin ihailla hotellin aulasta avautuvaa merinäköalaa. Ei lainkaan paha. Tosin huomenna tämä lomailu saarella loppuu ja menen takaisin Kuala Lumpuriin, jotta ehdin hankkia kaiken tarvittavan, jota en ole vielä ehtinyt hankkia. Vietnamista saa paljon kaikenlaista tavaraa, mutta kaikkea ei sieltä löydä, joten sain ohjeistuksen siitä, mitä minun täytyy täältä mukanani tuoda. Shoppailua siis edessä jälleen Kuala Lumpurissa. Lisäksi tahdon tehdä kaupunkikierroksen samanlaisella turistibussilla, joita heillä on Kapkaupungissa. Bussi siis kiertää kaikki kaupungin mielenkiintoiset kohteet ja yhdellä ja samaisella lipulla bussista voi jäädä pois ja nousta takaisin kyytiin niin monta kertaa kun vain haluaa, joten käytännössä saman päivän aikana voi siis vierailla melkeinpä kaikissa mahdollisissa turistikohteissa, joita kaupungista löytyy.

Mutta nyt on jälleen aika päättää tämänkertainen kirjoitukseni tähän ja suunnata muihin puuhiin.

Life is good.

PS. Työni Vietnamissa eivät päätykään alkuperäisen suunnitelman mukaan maaliskuun viimeinen päivä, vaan jatkankin niitä aina kesäkuun alkuun saakka, jolloin myös koulut päättyvät ja oppilaat jäävät kesälomalle. Elämä Vietnamissa on sen verran antoisaa, etten tahdokaan lähteä sieltä pois niin pian kuin jo ensi kuussa.