Eilinen paiva toissa oli aika helppo, silla opetin vain vahan aikaa ja muun ajan seurasin oppituntia/-tunteja. Tanaan menin koululle puoli yhdeksaksi, mutta jostain syysta menin vasta kymmenelta pitamaan oppituntia, joten en ihan tarkkaan tieda, miksi minun piti menna sinne puolitoista tuntia aiemmin oman tuntini aloittamista. Tuo puolitoista tuntia meni kuitenkin ihan joutuisasti, kun valmistelin opeusmateriaalia tuleville tunneille. Pidin oppitunnin tanaan uudelle luokalle. Luokka oli ihan kiva ja oppilaat vaikuttivat ihan iloisilta siita, etta pidin heille tunnin. Noin yhdeltatoista paasin jo lahtemaan kotiin.

Yksi asia, joka on valilla jopa vahan arsyttava, on se, ettei taalla - koulussa - ole tapana kertoa etukateen, mita tulee tapahtumaan. Tiesin kylla jo ennalta, etta se on vietnamilainen tyyli, ettei asioista kerrota etukateen, mutta ainakin nain alkuun se tuntuu toisinaan vahan turhauttavalta, silla Suomessa olen tottunut siihen, etta kaikki on hyvin suunniteltua ja jarjestelmallista. Joinakin paivina tiedan etukateen, mista aiheesta pidan tunnin yms., mutta toisinaan kuulen tunnin aiheen, tai sen mita minun odotetaan tekevan, vasta vahan ennen tunnin alkua. Tosin luultavasti opettajatkin paattavat vasta vahan ennen oppitunnin alkua, mita luokkaa menen opettamaan, joten tuskin olisi edes mahdollista saada etukateen mitaan kovin tarkkaa suunnitelmaa kunkin paivan ohjelmasta. Joten paras oppia sietamaan se, ettei kaikkea voi ennakoida ja tietaa tasmallisesti etukateen.

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tosi iloinen siita, etta olen taalla. Tyoni taalla Vietnamissa on jotain todella erilaista kuin mita olen Suomessa tehnyt. Tavallaan se on vaikeaa ja toisinaan jopa turhauttavaa, mutta kuitenkin loppujen lopuksi elama taalla Vietnamissa ja aivan toisenlaisessa kulttuurissa tyoskentely on antoisaa ja mielenkiintoista eika jata juurikaan tilaa tylsistymiselle.