Vietnamissa ihmisiin, etenkin vietnamilaisiin, tutustuu helposti, kun esimerkiksi bussilla kulkiessa joku tahtoo tulla juttelemaan ulkomaalaisen kanssa ja harjoitella samalla englantia. Ulkomaalaisia on paljon lähinnä keskustan turistialueilla, mutta vähänkin keskustasta kauempana ulkomaalaiset ovat aika harvinainen näky. Esimerkiksi itse asun kahdeksan kilometrin päästä keskustasta, eikä täälläpäin näy juurikaan muita ulkomaalaisia kuin me vapaaehtoistyöntekijät, jotka asumme saman katon alla.

Usein näissä bussissa käytävissä keskusteluissa ei kuitenkaan valitettavasti päästä juuri itsensä esittelyä pidemmälle, kun vietnamilaiselta loppuu englanninkielitaito kesken, eikä minunkaan vietnamini riitä oikein tätä pidemmälle. Toisinaan löytyy kuitenkin helmiä, jotka puhuvat melko sujuvaa englantia ja keskustelussa päästään alkua pidemmälle.

Viime viikolla bussissa satuin tapaamaan melko sujuvaa englantia puhuvan fiksun oloisen pojan, ja tänään iltapäivällä tapasimme uudestaan kahvittelun merkeissä. Hän tutustutti minut itselleni uuteen kahvilaan. Kahvila oli todella ihastuttava, persoonallinen ja nuorekas. Se toimi samalla sekä kahvilana että valokuvastudiona. Kahvila oli sisustettu hyvin taiteellisesti, nuoret ihmiset pyörittivät sitä ja asiakaskuntakin koostui nuorista ihmisistä. Iloisen värisillä seinillä oli maalauksia ja esimerkiksi kahvikupit olivat hauskasti tehty kameran linssiosista. Tosi makeita kuppeja!

Useampi tunti vierähti nopeasti jutustellessa. On ilo jutella sujuvaa englantia puhuvan vietnamilaisen kanssa, kun keskustelussa päästään itsensä esittelystä mielenkiintoisempiin aiheisiin. Itseäni esimerkiksi kiinnostavat erot etelän Ho Chi Minh Cityn ja pohjoisen Hanoin välillä, ja tästä aiheesta olen käynyt keskusteluja jos vaikka kenen kanssa, ja taas tänään pääsimme tähän aiheeseen. Toinen mielenkiintoinen aihe oli vietnamilaisille tärkeä kotikylässä/-kaupungissa vierailu sekä tähän liittyen seikka, johon olen kavereideni kotipaikkakunnilla käydessäni kiinnittänyt huomiota. Nimittäin melko lähellä Hanoita sijaitsevilla paikkakunnilla (noin 80 km:n päässä) touhu tuntuu olevan paljon ”vanhanaikaisempaa” kuin Hanoissa. Tarkoitan, että sama perhe tekee saman asian eri tavalla kotikaupungissa kuin Hanoissa; kotipaikkakunnalla perinteistä tunnutaan pitävän tiukemmin kiinni kuin Hanoissa.

Voisin kirjoittaa keskustelustamme paljon enemmän, mutta tyydyn päättämään tämänpäiväisen tekstin tähän. Huomenna alkaa jälleen uusi viikko. Tuleva viikko tulee pitämään sisällään ainakin jo odottamani Bangkokin matkan. On kiva päästä vähäksi aikaa uusiin maisemiin, ja ennen kaikkea pois talostamme. Jostain syystä nyt on iskenyt sellainen vaihe, etten tahtoisi olla talossamme yhtään pakollista pidempään. Kämppikset ovat yhä mukavia, ja talommekin on vietnamin mittapuulla ihan hyvä asunto, mutta silti seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Mutta onneksi sää on ollut viime aikoina nätti ja Hanoi on mielenkiintoinen kaupunki, niin ei sisällä viitsi tämänkään takia juuri istuskella.