Tanaan menen toihin vasta puoli kahteen, joten ehdin nain aamusta kirjoitella vahan enemman kuulumisiani, kun muut vapaaehtoiset ovat toissa, ja talomme on poikkeuksellisen rauhallinen.

Aikaa Vietnamissa on vierahtanyt reilu viikko. Kulunut viikko on ollut taynna uusia asioita ja ihmisia seka uuden oppimista. Viikko on ollut erittain mukaansatempaava, ihastuttava, raskas, mielenkiintoinen ja tyontayteinen. Vietnamissa asiat ja suunnitelmat muuttuvat hetkessa, joten elama ja tyoskentely taalla vaatii sopeutumiskykya seka karsivallisyytta, mita minusta on loytynyt yllattavan paljon. Joitain uusia asioita ja tilanteita tulee myos eteen aivan yllattaen, mika on oikeastaan ihan hyva, koska ei jaa aikaa jannittaa tai ihmetella kaikkea turhan paljoa. Jos esimerkiksi olisin kuullut jo etukateen, etta ensimmaisena tyopaivanani alan opettamaan englantia ihan tuosta noin vain kylmiltaan, niin olisin jannittanyt sita varmasti paljon etukateen, mutta kun kukaan ei kertonut mitaan, niin en voinut jannittaakaan. Samoin perjantaina yksi minulle uusi englannin opettaja, jonka luokalle pidin oppitunnin, kysyi juuri ennen tunnin alkua, hairiinnynko, jos han seuraa oppituntia. Jos olisin ennalta tiennyt, etta opettaja tahtoo katsella, miten opetan, niin olisin varmaan ollut kauhusta kankea, mutta kun asia ilmoitettiin minulle aivan viime hetkella, niin ei jaanyt taaskaan aikaa turhalle jannittamiselle, vaan kaikki sujui varsin luontevasti. Ylipaataan asiat, jotka etukateen ajateltuina saattaisivat tuntua minusta jannittavilta, sujuvat taalla jostain kumman syysta ilman ylimaaraista jannittamista ja hermoilua. En tieda, johtuuko se siita, etta varauduin jo etukateen siihen, etta taalla tulee tapahtumaan aivan uudenlaisia asioita ja usein ilman etukateen tulevaa varoitusta, vai siita etta kaiken aikaa tapahtuu niin paljon uutta ja jannittavaa, etten vain jaksa enaa jannittaa turhia.

Kuten jo eilen sanoin, niin talla hetkella opettaminen on osoittautunut seka mielenkiintoiseksi etta haastavaksi tyoksi. Minulla ei ole minkaanlaista aiempaa kokemusta opettamisesta, joten haen ja etsiskelen vasta toimivaa tapaa opettaa, mika on todella mielenkiintoista. Tosin sanoisin olevani tassa viela aivan alkutaipaleella. Tahan mennessa minulla on ollut seka sellaisia oppitunteja, jolloin luokassa vallitsee todellinen kaaos etta sellaisia tunteja, jolloin kaikki oppilaat ovat todella lasna oppitunnilla, kuuntelevat ja tahtovat osallistua. Perjantaina englannin opettaja, joka seurasi oppituntiani, sanoi minulle tunnin jalkeen, etta han uskoo oppilaidensa pitavan minusta, koska he kuuntelivat natisti ja viittasivat eivatka pitaneet yhtaan niin paljon melua kuin hanen kanssaan. Positiivinen palaute tuntui todella kivalta, etenkin kun minulla ei ollut aavistustakaan siita, mita vietnamilainen opettaja pitaisi oppitunnistani.

Kuten olen jo aiemmin maininnut, niin koulu jossa opetan on erittain hyva koulu, kuulemma yksi Hanoin parhaista, joten toisinaan olen myos tietylla tapaa jopa kauhuissani siita, etta opetan niin hyvassa koulussa, silla en puhu mitaan taydellista englantia enka tunne kaikkia englannin kielioppisaantoja yms. Toisaalta koulun englannin opettajien englanti ei myoskaan ole taydellinen, ja onnekseni tehtavani ei ole niinkaan opettaa kielioppiasioita ja muuta sellaista, vaan saada oppilaat puhumaan englantia ja rohkaista heita siina. Ja koska en puhu vietnamia juurikaan, niin oppilaat joutuvat vaistamatta kommunikoimaan kanssani englanniksi, kun taas muilla englannin tunneilla he pystyvat kayttamaan vietnamia. Vaikka siis tavallaan olen hammastyksissani ja vahan peloissani siita, etta opetan noin hyvassa koulussa ja niin tasokkaita oppilaita, niin toisaalta olen myos otettu siita, etta saan opettaa tuossa koulussa. Ennen kaikkea tama tyoprojektini tuntuu haasteelta, jonka otan mielellani vastaan.

Lopettelen talta eraa tahan, silla englannin opettajani lahetti minulle juuri viestin, etta aloitan tyopaivani tanaan suunniteltua aiemmin, silla han on sairaana, joten olen hanen sijaisenaan yhdella ylimaaraisella tunnilla. Lisaksi minun taytyy viela vahan suunnitella ja valmistella oppitunteja, joten taytyy vahan kiirehtia. Heippa!