Olipas kertakaikkisen ainutlaatuinen jouluaatto. Ainakin tämä joulu jää varmaan mieleeni vähintäänkin sen erilaisuuden perusteella. Tänään heräsin onnellisesti siihen, että olo oli eilistä paljon parempi; eilen oli aika kehno olo ja lähes koko päivä menikin nukkuessa. Olin jo eilen ilmoittanut, etten tule tänään töihin, sillä eilisen olotilani perusteella olisin kuvitellut, että tuskin pääsen tänäänkään juuri sängystä pidemmälle. Aamupäivä meni siis rauhallisesti kotosalla lähinnä uutisia lukiessa. Iltapäivällä kävimme kaverini kanssa marketissa ostamassa loput ainekset jouluruokiamme varten; eilinen markettireissu oli sen verran kaaosmainen, että osa aineksista jäi kauppaan. Tämän jälkeen valmistimme tryffeli- ja pannukakkutaikinat kiireellä; valmistamani pannukakkutaikina meni vähän mönkään, kun unohdin sulattaa voin ja nyt se on taikinan seassa klimppeinä. No, ei voi mitään, makuhan se on pääasia.

Illansuussa suunnistin keskustaan. Kaverini oli varoittanut kovista ruuhkista, mutta jotenkin en uskonut, että kadut ovat niin täynnä. Menin keskustaan bussilla ja matkaan todella meni aikaa. Tosin eipä se juuri haitannut, sillä oli niin hämmentävän mielenkiintoista seurata sitä kaikkea liikenteen sekamelskaa ja samalla ajatella, että tätä on joulu Vietnamissa. Keskustassa oli iloinen juhlatunnelma. Kadut olivat täynnä niin vietnamilaisia kuin turistejakin. Olin jättänyt joululahjojen oston viimetippaan, mitenkäs muutenkaan, joten ostin tarpeelliset lahjat, jonka jälkeen tapasin kaverini. Menimme hänen perheensä hotelille, jossa oli melkoiset pippalot käynnissä. Musiikki soi täysillä ja kaikki tanssivat innoissaan. Tarjolla oli hedelmiä, suklaata, limua, viiniä... Parin tunnin jälkeen juhlat kaverini perheen hotellissa loppuivat, joten suuntasimme viereiseen hotelliin, jossa samanlainen juhlahumu jatkui. Olimme siellä jonkin aikaa, jonka jälkeen kaverini kaveri toi minut mopollansa kotiini. Yleensä kadut eivät ole niin myöhällä lainkaan niin ruuhkaiset. Kaverini kaveri ei ole kovin hyvä kuski, joten pelti kolisi... Kaksi kertaa törmäsimme autoon ja kerran toiseen mopoon. En tiennyt, pitäisikö minun olla peloissani vai nauraa, sillä hänen ajotyylinsä oli jotain melko mielipuolista. Lopulta päädyin kuitenkin nauramaan.

Tällainen jouluaatto tänä vuonna. Ei lainkaan hassumpaa. Huomenna sitten joulupäivä Vietnamissa. Saa nähdä, millaiseksi se osoittautuu - odotan mielenkiinnolla. Porukkamme pääsi muuten Vietnamin uutisiin, kun olimme siellä lastensairaalassa viime viikonloppuna:

Hyvää joulua kaikille!