Minulla on muutama läheisempi vietnamilainen ystävä, joiden kautta olen päässyt seuraamaan vietnamilaista perhe-elämää. Vietnamilainen perhe on hyvin tiivis yhteisö ja perheen sisäiset suhteet ovat läheiset. Toisaalta perheessä on myös suomalaiseen perheeseen verrattuna vahva hierarkia ja tiukka kuri.

Vietnamissa sana ”perhe” pitää sisällään kaksi eri merkitystä: ensinnäkin ydinperheen, johon kuuluvat vaimon, miehen ja lapsien lisäksi usein aviomiehen vanhemmat, ja toiseksi suku, jota tavataan usein ja jonka asioista ollaan paremmin perillä kuin Suomessa.  Vietnamissa isovanhemmat ovat tärkeässä asemassa, heidän kanssaan asutaan usein saman katon alla, ja he ovat merkittävä osa lasten hoitoa ja kasvatusta.

Miehellä on valta suhteessa puolisoonsa, ja kotityöt ja lasten hoitaminen nähdään naisen tehtävänä. Toisaalta Vietnam modernisoituu vauhdilla, ja naisen asema paranee samaa tahtia. Vanhempia kunnioitetaan ja totellaan ja vanhempien päätösvalta lastensa elämään on merkittävä. Vanhemmat esimerkiksi päättävät, saako heidän lapsensa seurustella ja avioitua tahtomansa henkilön kanssa. Vanhempia tahdotaan miellyttää ja heidät tahdotaan tehdä iloiseksi. Esimerkiksi mennessäni vierailemaan vietnamilaisten ystävieni luona, minua pyydetään usein sanomaan vietnamiksi jotain kaunista vanhemmille, jotta he ilahtuisivat.

Yksilön asia on perheen asia, eikä perheeltä ole tapana salata mitään. Esimerkiksi ikäiseni tyttökaverini kertoi minulle, ettei hän ole koskaan valehdellut äidilleen, ja hän kertoo äidillensä kaiken, mitä hänen elämässään tapahtuu. Ystäväni asuu opintojensa takia parinsadan kilometrin päässä vanhemmistaan, ja hänellä on tapana jutella äitinsä kanssa puhelimessa useita kertoja päivässä. Päivittäiset puhelinkeskustelut käsittelevät muun muassa sitä, mitä tytär söi aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi; tämä on myös hyvä esimerkki siitä, miten tärkeässä osassa maan kulttuuria syöminen on.

Vietnamissa perheen etu menee kaiken muun edelle. Perhettä vastaan toimiminen on pahinta, mitä voi tehdä. Perheen kunnia nähdään todella tärkeänä, ja siitä pidetään tarkoin huolta. Esimerkiksi baareissa käyminen nähdään Vietnamissa todella huonossa valossa, ja on usein perheen nuorilta – ainakin kommunistisessa Hanoissa – tiukasti kielletty. Ei ole lainkaan poikkeavaa, että myös parikymppisille nuorille asetetaan kotiintuloajat.

Näen vietnamilaisessa perheessä paljon hyvää. Perheen välisessä yhdessä tekemisen hengessä on jotain todella kaunista, mikä meiltä Suomesta tuntuu usein puuttuvan. Perheenjäsenistä pidetään huolta ja toimitaan perheen hyvän nimissä, mikä tarkoittaa usein omasta edusta tinkimistä. Kolikolla on kuitenkin aina kääntöpuolensa; Vietnamissa vanhemman sana tuntuu olevan laki, ja päätösvalta omaa elämää kohtaan on niukka verrattuna siihen mitä Suomessa on totuttu.

On mielenkiintoista nähdä, miten maan voimakas kehittyminen ja länsimaalaistuminen vaikuttavat perinteiseen perhekäsitykseen. Vietnam on murrosvaiheessa; perinteiset käsitykset elävät yhä vahvoina, mutta toisaalta tämän päivän nuoriso tekee selvää pesäeroa vanhempiensa ikäluokkaan omaksumalla länsimaisemman elämäntyylin. Eroja löytyy myös paljon pohjoisen vanhaan aikaan nojaavan Hanoin ja etelän kiivaassa tahdissa modernisoituvan, Vietnamin bisneskeskittymän, Ho Chi Minh Cityn väliltä.