Pari muutakin suomalaista työskentelee täällä Vietnamissa kanssani samalle organisaatiolle, ja olemme kokoontuneet yhteen pari kertaa päivällisen merkeissä. Perjantaina meillä oli ”Suomi-treffit”, ja oli tietenkin tosi hauskaa taas vaihteeksi olla suomalaisten seurassa ja kommunikoida suomen kielellä. Malesiassa ollessani kerroinkin jo, kuinka hauskaa on maailmalla kohdata muita suomalaisia, kun heti löytyy tietty yhteishenki. Suomessa ollessani en ole edes osannut arvostaa kommunikoinnin helppoutta suomalaisten kanssa, kun yhteisen äidinkielen lisäksi yhteinen kulttuuri synnyttää ainakin suurin piirtein keskenään samanlaisen maailmankatsomuksen, arvot ja asenteet. Toisesta kulttuuritaustasta tulevien ihmisten kanssa oleminen on tietenkin todella rikastuttavaa, mutta kuten sanottu, välillä on myös hauska kohdata muita suomalaisia ja nauttia suomalaisesta seurasta.

Yksityisoppilaani oli kutsunut minut päivälliselle perheensä luo syntymäpäiviensä kunniaksi, joten eilen nautin päivällistä vuorostaan vietnamilaisessa seurassa. Oppilaani on ammatiltaan kokki ja eilen hän valmisti meille hotpotin. Vietnamissa hotpotia on suosittua syödä isossa seurassa, lienee helppoutensa takia, sillä poriseva kattila on pöydän keskellä ja sekaan heitetään mm. vihanneksia, lihaa ja tofua, joita lisätään pataan aina sitä mukaa kun edelliset on syöty. Ruoka oli herkullista ja seura hyvää. Vietnamilaiset ovat yleisestikin ottaen todella ystävällisiä ja avuliaita ja tahtovat todella huolehtia, että vieras nauttii olostaan ja etenkin ruoasta. Kuten varmaan aiemminkin on käynyt ilmi, ruoka on todella keskeisessä osassa vietnamilaista kulttuuria, ja aina esimerkiksi juhlittaessa kokoonnutaan yhteen syömään.

Tämänpäiväisestä blogitekstistäni voisi varmaan vetää sen johtopäätöksen, että syöminen on eräänlainen ihmisiä yhteen kokoava voima, kulttuurista tai maasta riippumatta: ihmisillä on tapana kokoontua samaan pöytään ruoan äärelle niin Vietnamissa, Suomessa kuin vaikkapa Etelä-Afrikassakin.