Pari vuotta sitten ajatus puolituttujen ihmisten kanssa kimpassa asumisesta lähinnä kauhistutti minua, ja esimerkiksi soluasunnossa asuminen tuntui mahdottomalta ajatukselta. Tilanne on muuttunut, kun olen itse kokeillut ”kimppakämppäilyä”. Tänään pohdin kimpassa asumisen etuja ja haittoja.

Kaiken kaikkiaan kokemukseni kämppisten kanssa asumisesta ovat olleet positiivisia. Sekä täällä Vietnamissa että viime vuonna Etelä-Afrikassa menin asumaan alun perin aivan tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa saman katon alle, jotka kaiken lisäksi ovat olleet kotoisin aivan eripuolilta maailmaa. Tuloksena on se, että nyt minulla on hyviä ystäviä jokaiselta mantereelta. Saman katon alla, arjen askareet jakaessa, tulee kämppiksiinsä tutustuttua hyvin ja luotua toivottavasti läpi elämän säilyviä ystävyyssuhteita.

On epätodennäköistä, että kokisi olonsa yksinäiseksi, kun asuu monen ihmisen kanssa. Yleensä aina joku on kotona ja juttukaveri on helppo löytää. Spontaaneja, hauskoja ideoita syntyy helposti, kun joku ehdottaa jotain, ja pian kaikki ovat mukana. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa olimme kaikki eräänä iltana koolla, ja puheeksi tuli kuuluisa Garden Route, joka on useamman päivän kestoinen reissu, jonka aikana ajetaan autolla satoja kilometrejä ja vieraillaan tunnetuissa kohteissa. Eipä aikaakaan, kun joukkoinnostus oli niin valtava, että päätimme lähteä reissuun heti seuraavana päivänä. Aamulla vuokrasimme auton ja iltapäivään mennessä olimme jo tien päällä. Reissusta tuli yksi unohtumattomimpia kokemuksiani Etelä-Afrikassa.

Toisaalta kimppakämpässä asuminen voi osoittautua myös painajaiseksi. Jos esimerkiksi itse on rauhallisempaa sorttia ja kämppikset ovat kovia bilehileitä, saattaa yhteiselämä ajautua karikolle. Saattaa. Tämä riippuu siitä, kunnioittavatko kaikki yhteisiä pelisääntöjä ja toisiaan, vai onko osa joukosta piittaamattomia, mekkaloi yömyöhään, eikä siivoa omia jälkiään. Toisaalta hermot saattavat myös olla koetuksella, jos on kovasti omaa rauhaa kaipaava, mutta joutuu esimerkiksi jakamaan huoneensa toisen kanssa. Etelä-Afrikassa jaoin huoneeni toisen kanssa, mikä oli jopa hauskempaa kuin omassa huoneessa yksinään mollottaminen. Vietnamissa saan toisinaan huonekaverin, mutta suurimman osan ajasta minulla on ollut oman huone. Huonekaverin kanssa asuminen on sujunut täälläkin ongelmitta. Toisaalta omassa huoneessa on esimerkiksi se plussa, ettei tarvitse murehtia herättävänsä toista illalla myöhempään kotiin tullessa tai aamulla kukonlaulun aikaan herätessä, vaan saa rauhassa lyödä valot päälle ja kolistella sen mitä kolistelee.

Yhdessä kämppisten kanssa elämisen sujuminen riippuu kai lähinnä siitä, minkälaisia ihmisiä kämppikset ovat ja osuvatko henkilökemiat yhteen. Tätäkin merkityksellisempää lienee kuitenkin se, puhaltavatko kaikki yhteen hiileen, kunnioittavat toisiaan ja noudattavat yhteisiä sääntöjä. Parhaimmillaan kimpassa asuminen on kuin eläisi eräänlaisen uusioperheen kanssa, jonka arki aina vähemmän harmaata.

Kuvassa kämppikseni Etelä-Afrikassa. Olemme juuri lähdössä useammaksi päiväksi Garden Route -reissulle.