Eilen oli kiva ja vauhdikas päivä. Aamupäivällä tapasin kaverini keskustassa ja kävimme kahvilla. Lounastin kotona, jonka jälkeen menin keskukseen töihin. Kotona syödyn päivällisen jälkeen lähdimme kämppisteni kanssa keskustaan tarkoituksenamme ostaa joululahjoja sekä käydä jäätelöllä yhdessä tosi ihanassa jäätelöbaarissa. Kiertelimme vanhan kaupungin putiikeissa, jotka olivat tietenkin pullollaan jos vaikka mitä kaunista tavaraa. Kun kiertely ja tavaroiden katselu alkoi riittää, siirryimme Hoan Kiem-järven varrella olevaan aivan ihastuttavaan jäätelöbaariin, jossa saimme tosi hyvät jätskit eteemme. Oli jo myöhä ja jätskien jälkeen otimme taksin takaisin kotiin.

Tänään sain todeta herätessäni, että olotilani on taas mennyt huonompaan suuntaan. Olen ollut viimeisen viikon enemmän tai vähemmän kipeä, mutta tottumukseni mukaisesti olen päättänyt selättää sairauden vahvalla kahvilla ja Panadolilla. En ole kovin hyvä makaamaan koko päivää kotona, jos olen vain vähän sairas, ja jo monen vuoden ajan olen selvinnyt ilman ainuttakaan sairaspäivää, kun vain tartun itseäni niskasta kiinni ja päätän, etten alistu sairaudelle. Tämä vietnamilainen ihmepöpö näyttää olevan kuitenkin harvinaisen vahvaa laatua, sillä aamuinen olotilani oli sen verran omituinen, etten yksinkertaisesti päässyt lähtemään koululle englanninkerhoa pitämään. Onneksi meitä on kolme pitämässä kerhoa, joten yhden poissaolo ei kaada koko hommaa. Torkuin aamupäivään asti; torkuin, koska tänään aamulla kaikilla tuntui olevan jotain asiaa minulle, enkä kuitenkaan uskaltanut laittaa puhelintani äänettömälle siltä varalta, että joku, jolla olisi jotain todella tärkeää asiaa, sattuisi soittamaan minulle juuri silloin.

Lounaaseen mennessä olin saanut tarpeekseni sairastamisesta, joten iltapäivällä suuntasin rohkeasti keskukseen töihin. Siellä varmaan puolilla lapsista on samantyylinen räkätauti kuin minulla. Myös osalla kämppiksistäni on jonkinnäköinen flunssa. Bakteerit siis leviävät helposti. Keskuksessa oli taas todella antoisaa aikaa, mutta kotiin päästessäni oloni ei todellakaan ollut parempi. Olisi siis ehkä kannattanut jättää keskukseen meno välistä ja jäädä sänkyyn makaamaan, mikä on kuitenkin pidemmän päälle aika hemmetin puuduttavaa, eikä varmaan tästä syystä oikein luonnistu minulta, ellen sitten oikeasti ole sairas.

Tarkoituksenani oli mennä tänään kaverini kanssa tanssitunnille, mutta eihän siitäkään tullut mitään tässä olotilassa. Tämän illan olenkin ollut kotona ilman mitään sen kummempaa tekemistä, ja toivottavasti sairaus olisi kadonnut huomiseen mennessä. Perjantaina en ainakaan suostu olemaan enää puolikuntoisena, kun on jouluaatto ja kaikkea hauskaa tiedossa. Toivottavasti olo olisi jo kohentunut huomiseen mennessä!