Perjantai-ilta. Olen väsynyt ja pää alkaa olla aika tyhjä. Onneksi voin nukkua huomenna pitkään. Tälle viikonlopulle minulla ei ole suunnitelmissa mitään kovin erikoista, vaan aion pysytellä Hanoissa ja viettää aika rauhallisen viikonlopun lepäämisen ja kivan pienen puuhastelun merkeissä. Lisäksi minun täytyy olla koneen lähettyvillä, sillä tahdomme saada tanskalaisten tyttöjen kanssa maanantaille valmiiksi hyvän ja tarkan suunnitelman englannin kerhon ensimmäisestä oppitunnista, materiaalin oppitunnille sekä kerhon esitteet/mainokset.

Tänään aamulla menin keskukseen. Ostimme kaverini kanssa pari päivää sitten värityskirjan, jonka kuvista otimme tänään aamulla valokopioita ja veimme väritettävät kuvat keskukseen, jotta heillä siellä on vähän enemmän puuhasteltavaa. Aamupäivä menikin sitten värittämisen ja palapelejen kanssa. Keskuksessa viettämäni aamupäivän jälkeen  vuorossa oli tuttuun tapaan lounas kotona, jonka jälkeen pitikin lähteä jo koululle, jossa meillä oli tapaaminen tanskalaisten tyttöjen kanssa. Tapaaminen koski arvatenkin englannin kerhoa ja sen eteenpäin viemistä. Tapaamisen jälkeen en edes yrittänyt ehtiä enää oppitunneille, sillä olin sopinut englannin opettajan kanssa, etten osallistu tunneille tänään, vaan kohdistan keskittymiseni vain englannin kerhoon. Joten tapaamisen jälkeen tulin suoraan takaisin kotiin ja lähetin pari mailia kerhoon liittyen. Tosin ennen maileja minun oli pakko käydä poikkeamassa läheisessä opiskelijoiden pitämässä kahvilassa juomassa ihanaa vietnamilaista kahvia, kun tuntui siltä, ettei ajatus kulje enää lainkaan. Mutta nyt on mailit lähetetty ja muu tämän päivän osalta tarpeellinen tehty ja huomenna voin nukkua pitkään, ihanaa.

Tasan neljä viikkoa sitten oli ensimmäinen iltani Vietnamissa. Aika on kulunut vauhdilla. Tekemistä on riittänyt pieneksi kiireeksi saakka, mikä on omalla kohdallani vain positiivinen asia, sillä en siedä liikaa velttoa vapaa-aikaa. Koen, että olen ehtinyt kokea ja nähdä yhdessä kuukaudessa paljon, mutta silti kaikkea mielenkiintoista nähtävää on vielä vaikka kuinka paljon, enkä todellisuudessa ole nähnyt edes puoliakaan siitä, mitä Vietnamilla on minulle tarjottavaa. Toisin sanoen en siis pääse tylsistymään täällä vähään aikaan; lieneekö täällä edes tylsistyminen onnistuu, sillä Vietnam on hyvin mielenkiintoinen maa ja kaiken aikaa jotain on meneillään. Nähtävää on niin älyttömästi, ettei pysy edes itse kärryillä.

Kun saavuin tänne, koin hyvin pian, että Vietnam toivottaa minut lämpimästi tervetulleeksi, eikä tämä tunne ole kadonnut minnekään. Vietnamissa on jännä syke, joka tekee maasta hirmuisen kodikkaan. Minun on ollut todella helppo asettua tänne ja aloittaa aivan uudenlainen jakso elämästäni. Yleensä uuden aloittamiseen tarvitaan jonkinlainen rutistus tai töytäisy, mutta nyt kaikki on sujunut kuin itsestään, pehmeästi eteenpäin lipuen. Täällä on helppoa olla ja elää. Siitä huolimatta, että liikenne vaikuttaa kaoottiselta, ihmisistä suurin osa ei puhu englantia juuri lainkaan, talossamme juoksentelee rottia ja täällä on aina melua aamuvarhaisesta yömyöhään asti.