Tänään neljän aikaan aamuyöllä saavuimme takaisin Hanoihin. Yö junassa ei ollut kovin nautinnollinen, joten omaan sänkyyn pääseminen tuntui ihanalta; vaikka oma sänky onkin kovempi kuin junan sänky. Olimme aika poikki Sapan ja junassa vietetyn vähäunisen yön jäljiltä, joten nukuimme yhteentoista saakka, jonka jälkeen olikin jo lounaan aika. Menin tänään poikkeuksellisesti koulun sijasta keskukseen töihin, sillä oli Jaynen viimeinen työpäivä ja tahdoimme viedä lapsille leluja ja makeisia. Lounaan jälkeen menimme lähistöllä olevaan jättimäiseen markettiin ostamaan kassikaupalla leluja ja makeisia, jonka jälkeen suuntasimme keskukseen. Lapset olivat tietenkin tosi innoissaan kaikista leluista ja makeasta syötävästä. Iltapäivä vierähti keskuksessa lasten kanssa uusilla leluilla leikkiessä, jonka jälkeen olin aika poikki. Loppupäivä vierähtikin sitten taas tosi nopeasti ilman mitään sen erikoisempaa tekemistä. Tänään koetan päästä ajoissa nukkumaan, sillä huomenna täytyy taas lähteä melko aikaisin kouluun, jonka jälkeen iltapäivällä menen keskukseen töihin.

Tällä hetkellä olo on tosiaan aika uupunut. Huomenna täytyy yrittää päästä taas työrytmiin mukaan ja saada asiat rullaamaan. Nyt en vielä jaksaisi miettiä työkuvioita laisinkaan, mutta toisaalta tiedän, että kun pääsen alkuun, niin saan taas kummasti uutta energiaa. Lähinnä tarvitsen energiaa siihen, että saamme englannin kerhon kunnolla rullaamaan ja muutenkin asiat järjestykseen koululla. Tämä viikko onkin muuten jo kuudes viikkoni Vietnamissa, aika uskomatonta. Mutta nyt lopettelen tämän tekstin tähän ja palailen taas myöhemmin.