Pari viime paivaa ovat olleet kiireiset ja tamakin kirjoitus tulee jaamaan aika lyhyeksi, koska kello lahenee jo puolta yota. Omassa koneessani netti ei pelaa talla hetkella, joten, kuten varmaan huomaatte, osa kirjaimista puuttuu.

Kertaan kuitenkin tahan viime paivien tapahtumat lyhyehkosti. Ihan hirmuisesti onkin ehtinyt tapahtua ihan muutamassa paivassa. Sunnuntaina kappailin Hoan Kiem- jarvella ja sattumalta tapasin vietnamilaisen pojan, jonka mopolla lahdettiin katselemaan paikkoja. Han esitteli minulle joitain keskeisimpia kaupungin turistikohteita, kaytiin esim. katsomassa Ho Chi Minh masoleumia ja hanen taloaan seka sen lisaksi mentiin kauemmas Hanoin keskustasta, alueelle, jossa on vain paikallisia ja paljon myyntikojuja yms. Ajeltiin hyvin vanhaa ranskalaisten rakentamaa siltaa pitkin ja alapuolellamme virtasi Red River. Oli aika hienoa.

Iltapaivalla minut haettiin hotelliltani ja tuotiin tanne vapaaehtoisten taloon, jossa nytkin olen. Talla hetkella taalla on 12 vapaaehtoistyontekijaa eripuolilta maailmaa. Tosin kun tulin tanne, niin meita oli vain viisi, mutta maanantaina tuli siis reilusti lisaa ihmisia, mika oli ihan hauskaa. Sunnuntai-illalla kaytiin vapaaehtoisten kanssa laheisessa vietnamilaisessa ravintolassa syomassa. Se oli todellakin vietnamilainen ravintola, kaukana turisteille suunnatuista ravintoloista. Menu oli vietnamin kielinen eivatka tyontekijat puhuneet englantia. Istuimme pienilla muovituoleilla muovipoytien aaressa ja ymparillamme oli vain vietnamilaisia ihmisia. Kaikki olivat kuitenkin tosi iloisia, vaikka yhteinen kieli puuttui. Ilta oli aivan mahtava!

Voisin vahan selventaa asumispaikkaani eli tama paikka on noin 8 km keskustasta, mika kuulostaa vahalta, mutta bussimatka kaupunkiin on 40min. Lisaksi taalla ei ole varmaan muita lansimaalaisia kuin me vapaaehtoiset eika mitaan ole kirjoitettu englanniksi eika englanti todellakana ole mikaan kansalaistaito. Kaikki vietnamilaiset ovat kuitenkin aivan alyttoman iloisia nahdessaan meidat ja tahtovat tulla vilkuttamaan tai sanomaan hello useimmiten pieni lapsi sylissaan. Hirmu ihania ihmisia! Talomme on aivan lahella yliopistoa ja naapurimme ovat kaikki opiskelijoita, mika on hauskaa, koska ainakin osa heista puhuu edes valttavaa englantia. Opiskelijat, jotka puhuvat englantia edes jonkin verran, tulevat mielellaan juttelemaan, joten taalla tutustuu kaiken aikaa uusiin ihmisiin ja saa uusia kavereita.

Maanantai-aamulla osa meista vapaaehtoisista kavi laheisessa vietnamilaisessa ravintolassa syomassa tyypillisen vietnamilaisen aamupalan eli nuudelikeittoa. Se oli aivan alyttoman hyvaa ja aivan loistava alku tulevalle paivalle! Lisaksi juotiin ihanaa vietnamilaista kahvia, jonka jalkeen palasimme asunnollemme, ja orientaatiopaiva alkoi. Lisaksi uudet vapaaehtoiset saapuivat. Orientaatio kesti pitkalle iltaan asti. Saimme paljon tietoa seka vietnamin oppitunnin. Paiva oli mielenkiintoinen, mutta sen jalkeen oli aika vasyksissa. Illalla kaytiin viela pistaytymassa samassa ravintolassa kuin edellisena iltana. Tanaan muut vapaaehtoiset lahtivat aamulla tutustumaan omiin projekteihin, mutta itsellani tutustuminen oli vasta iltapaivalla, joten lahdin vietnamilaisen tyton kanssa Silk Village- nimiseen paikkaan, joka siis on ihastuttava vanha kyla taynna silkkimyymaloita. Menimme sinne bussilla, joten nyt on sitten sekin koettu. Taytyy kylla sanoa, etta bussit taalla ovat mielestani aivan lansimaista tasoa.

Iltapaivalla menin koordinaattorini kanssa tutustumaan kouluuni, jossa tulen tyoskentelemaan. Projektini on uusi, ja olen oman vapaaehtoisjarjestoni ensimmainen tyontekija siella, mika on aika jannittavaa ja tavallaan kivaa. Koulun sijainnin suhteen minulla kavi hyva tuuri, silla se on aivan keskustassa, muutaman minuutin kavelymatkan paassa vanhasta kaupungista. Tama tarkoittaa tietenkin sita, etta sinne mennaan bussilla, ja huomenna minun taytyy selviytya omin neuvoin tuosta bussimatkasta, lahinna siis osata jaada pois oikealla pysakilla, mika ei ole taalla aivan lastenleikkia. Toivottavasti loydan huomenna koululleni, mutta asioilla on tapana jarjestya tavalla tai toisella. Tapaamiseni rehtorin ja englannin opettajan kanssa oli vahan kiireinen, koska rehtori oli myohassa aiemman tapaamisensa pidentymisen vuoksi ja minulla oli sovittu meno heti kello viideksi. Meilla oli siis vain puolisen tuntia aikaa. Rehtori ei puhunut juuri yhtaan englantia, englannin opettajan puhui hyvaa englantia - onneksi. Kaikki on kuitenkin yha aika epaselvaa, mutta selvenee lienee huomenna. Koulu on hyvalla sijainnilla ja kaunis, mita en aivan odottanut, silla ajattelin sen olevan koyha yms., mutta omalle kohdalleni onkin rikkaampi koulu, tosin ei voida puhua lahellekaan lansimaisesta tasosta.

Kouluvisiitin jalkeen tapasin sovitusti pari vapaaehtoista ja kavimme varaamassa tulevaksi viikonlopuksi Halong Bay- reissun, josta tulee luultavasti aivan mahtava! Taman jalkeen kierreltiin vahan aikaa vanhassa kaupungissa, jonka jalkeen menimme syomaan yhteen erityiseen ravintolaan, jota yhden vapaaehtoisen yritys on sponsoroinut. Ruoka oli tosi hyvaa ja ilta oli loistava! Ainut miinus oli taksikuski, joka huijasi, mutta niitahan taalla riittaa.

Lopettelen tahan, jotta saan itseni huomenna revittya ylos toihin. Viime oina ei ole tullut nukuttua mitenkaan hirveasti, koska ensinnakin vietnamilaiset tuntuvat olevan aina hereilla, iloisina ja aanekkaina, ja toiseksi en ole nukkunut koskaan yhta kovassa ja natisevassa sangyssa. Onneksi ehdin ottaa tanaan tirsat Silk Villagen ja koulutapaamisen valissa. Palailen huomenna mikali aikataulu suinkin sallii!