Olen yrittänyt opetella vietnamia suunnilleen maassa viettämäni ajanjakson verran eli nyt noin viisi kuukautta. Toisinaan vietnamin kieli tuntuu niin totaalisen erilaiselta kuin ne kolme kieltä, joilla pystyn kommunikoimaan ainakin välttävästi – siis suomi, ruotsi ja englanti –, että sen opiskelu tuntuu jopa mahdottomalta. Omituisen ja vaikean sanaston lisäksi kieleen kuuluu äänenpainot. Saman kirjoitusasun omaava sana voi tarkoittaa siis aivan eri asioita riippuen siitä, miten sanan painottaa. Esimerkkinä vaikkapa tôi ja tối, joista ensimmäinen tarkoittaa ”minä” ja jälkimmäinen viittaa iltaan. Ei aivan simppeliä.

Välillä siis todella tuntuu siltä, että on pallo hukassa vietnamin kielen opiskelun kanssa. Millä tavalla näin erilaisen kielen oppisi? Mikä olisi esimerkiksi hyvä keino oppia vietnamin kielen outoa sanastoa? Siinä missä esimerkiksi englannin kielen uutta sanastoa oppii ihan tuosta noin vaan, saa vietnamin sanoja kerrata ja kerrata, eikä siltikään voi olla varma, muistaako sanan vielä seuraavana päivänä. Uskon tämän johtuvan vietnamin täysin muiden tuntemieni kielien kanssa poikkeavasta sanastosta. En kuitenkaan tahdo lopettaa kielen opiskelua, sillä vaikeuksista huolimatta koen oppivani kaiken aikaa enemmän ja enemmän, joskin tuskastuttavan hitaasti ja vaivalloisesti. Riemu on kuitenkin sitäkin suurempi, kun saan vaihdettua pari sanaa vietnamilaisen kanssa vietnamin kielellä, niin että molemmat ymmärtävät toisiaan. Tänään koin taas tällaisen tilanteen, kun englantia puhumaton kokkimme yhtäkkiä kääntyi puoleeni ja sanoi jotain vietnamiksi. Ensin olin aivan ällikällä lyöty, kuten yleensä, kun joku puhuu minulle vietnamia, ja yritän epätoivoisesti hahmottaa sanoja. Kokki toisti saman pariin kertaan ja – vautsi, ensin tajusin ymmärtäväni pari sanaa siitä, mitä hän sanoi. Ja hän toisti saman vielä uudestaan hitaasti ja selkeästi ja, mitä ihmettä, yhtäkkiä minä tajusinkin, mitä hän tahtoi minulle sanoa ja osasin jopa vastata. Voi sitä riemun tunnetta, mikä tästä yhteisymmärrykseen pääsystä syntyikään! Minä ymmärsin! Kokki siis sanoi minulle, että hänen täytyy lähteä tänään aikaisemmin pois, joten hän valmistaa päivällisen jo etukäteen, ja hän kysyi, voinko lämmittää ruoan päivällisaikaan ja huolehtia siitä, että kaikki tietävät päivällisen olevan valmis ja saavat syödäkseen. Vastaaminen olikin jo aivan lasten leikkiä: vâng, kyllä.

Tällaiset pienet uudella kielellä kommunikoimisessa onnistumiset innostavat opiskelemaan kieltä lisää, jotta taas seuraavalla kerralla pystyisi ymmärtämään ja sanomaan enemmän.