maanantai, 25. heinäkuu 2011

Rentoutumista

Viikonloppu meni ihanasti mökillä rentoutuessa. Mökkeily lukeutuu ehdottomasti yhteen Suomen kesän parhaista paloista. Itse en kaipaa rentoutumiseen kylpylähoitoja, vaan luonnon rauhaa sekä tilaa omille ajatuksilleni ja omalle itselleni.

keskiviikko, 20. heinäkuu 2011

Väsymystä havaittavissa

Olen ollut Suomessa kuukauden päivät, mutta tuntuu kuin olisin ollut täällä jo paljon pidempään. Työt muodostavat päiviin tietyt, samoina toistuvat rutiinit: herätys joka aamu klo 4.40, 6.52 junalla töihin, kahvitauko kymmeneltä… En pidä rutiineista. Ne tuovat elämään tylsähkön maun. Kaavoihin kangistuu nopeasti. Täytyy olla valppaana, jottei eräänä kauniina päivänä herää siihen, että tajuaa viimeisten kymmenen vuoden livahtaneen ohi ja jokaisen niistä olleen täysin samanlainen kuin edellinen, kaavoja vankasti seuraava, hajuton ja mauton vuosi.

Suomen kesän valoisuudesta huolimatta olen ollut viime aikoina melko väsyksissä, vaikka olen ollut vain vakkarikesätyöpaikassani töissä. Tuntuu hassulta, sillä yleensä olen ollut etenkin kesällä ”superihminen”, joka jaksaa vaikka mitä. Nyt tuntuu, että tarvitsen aikaa vain olemiseen. Liekö totaalinen ympäristön vaihdos – Vietnamista Suomeen – vai kaikki tunteet ja ajatukset, joille ei ole ollut ennen tilaa, mutta jotka puskevat nyt päälle, kun syövät niin paljon energiaani. Minulla on meneillään jonkinlainen tasaantumis- ja asioiden mietiskely –kausi. No, mikäs siinä, ihan hyvä, että välillä tulee vähän pysähdyttyä.

Kaikenlaista pientä hoidettavaa ja järjestettävää tulee sitä mukaan lisää, kun edelliset saa alta pois. Valtaosa niistä koskee tavalla tai toisella syksyllä Skotlantiin muuttoa ja opintojen alkua. Tällaiseen kivaan asiaan liittyviä juttuja on mukava hoidella, etenkin kun olen nyt kiireettä liikenteessä, eikä tarvitse tehdä kaikkea kamalassa stressissä kerralla rykäisemällä. Jostain syystä tuntuu, etten kestä tällä hetkellä minkäänlaista stressiä tai mieletöntä kiirettä. Aivan todella hassu tämä olotila, kun tarvitsee niin paljon rauhaa ja omaa aikaa ympärilleen.

Kun on pidemmän aikaa ulkomailla omine nokkineen, alkaa arvostaa uudella tavalla ympärillään olevaa perhettään ja niiden kaikkien läheisimpien ihmisten kanssa vietettyä aikaa. Asuessani vakituisesti Suomessa en nähnyt siinä mitään ihmeellistä, että saan tulla joka päivä kotiin, missä ne kaikkein rakkaimmat ihmiset ovat. Nyt, kun vietän valtaosan vuodestani ulkomailla, tuntuu todella ihanalta, kun Suomessa ollessani saan olla perheeni kanssa läheisissä kosketuksissa päivittäin.

Lopettelen hajanaisten ajatusteni kirjoittelun tältä erää tähän ja siirryn vähitellen jo iltatouhuihin.

 

maanantai, 11. heinäkuu 2011

Pieni pala Vietnamia

Pidimme mökkiviikonlopun Vietnam-kavereitten kesken. Oli tosi hauskaa. Saunottiin, uitiin, grillailtiin, pelattiin Aliasta, muisteltiin Vietnamia, syötiin ja pohdittiin niitä näitä. Suomalaista mökkeilyä höystettynä hyvillä keskusteluilla ja pohdiskelulla. Kaupan päällisiksi saimme vielä taivaalla lämmittävän auringon ja kirkkaan sinisen järven. Kaiken kaikkiaan täydellistä.

lauantai, 2. heinäkuu 2011

Elämää Suomessa

Viime aikoina blogin kirjoittaminen on ikävä kyllä jäänyt vähiin, kun tekemistä on ollut niin paljon. Työt syövät suurimman osan aikaani, kun työpäivistäni tulee helposti sellaisia 12 tunnin mittaisia ja sitten vielä matkoihin kuluva aika siihen päälle, niin eipä siinä ole oikein vapaa aikaa juuri jäänyt. Tällä hetkellä olen siis kokopäiväisenä vakkarikesätyöpaikassani ja osa-aikaisena toisessa paikassa. Tilipussille tietenkin hyväksi, kun saa tehdä paljon töitä, mutta toisaalta kyllä kahvia vaan kuluu paljon.

Usein tulen aina kipeäksi maan vaihtamisen jälkeen, ja näin näyttää käyneen myös nyt. Tänään tyydyn siis pitämään enemmän ja vähemmän lepopäivän kotosalla, vaikka työt kutsuvat. Ehkä olen vilustunut, kun Suomessa on ollut noin 20 astetta kylmempää kuin Vietnamissa, mikä oikeastikin tuntuu kylmältä. Onneksi tällä viikolla Suomen vähäluminen kesä on osoittanut lämpenemisen merkkejä.

Olen siis ennättänyt olla Suomessa nyt kaksi viikkoa, mikä alkaa tuntua riittävältä ajalta Suomessa ololle. Suomi on hyvä maa, missä asiat toimivat ja sujuvat kuten pitääkin, mutta toisaalta kaikki tuppaa menemään saman tylsän kaavan mukaan ja yllätyksellisyys ja yleinen elämänilo puuttuvat; näin siis minun mielestäni. Toisaalta elämähän on juuri sellaista mitä siitä itse tekee.

Kaunishan tämä Suomen kesä on, siihen ei voi muuta sanoa. Etenkin valoisat kesäillat ovat aivan ihania. Niissä on jotakin hassua ajattomuutta, kun on aivan hiljaista ja rauhallista, ja aurinko on vielä esillä, vaikka on jo myöhä.

Mutta nyt lopettelen tältä erää tähän. Ihanaa kesäistä viikonloppua kaikille!

tiistai, 21. kesäkuu 2011

Suomessa!

Juuh... Nyt olen ollut Suomessa neljä päivää. Ensimmäiset kaksi päivää olin aivan mielettömän väsynyt; maan vaihtaminen ei ole koskaan aiheuttanut minussa samanlaista väsymystä. Muutos oli niin totaalinen ja olin ollut sen verran kauan poissa, että jotenkin oma maa tuntui vieraalta.

Viikonloppu meni väsymyksen kourissa, mutta uuden viikon myötä alkoi elämä, jota elämäni usein Suomessa on; sata lasissa taas mennään. Jotenkin nyt kaikki tapahtuu taas kerralla, mikä sopii kyllä minulle paremmin kuin hyvin, sillä minulla on vain noin 10 viikkoa aikaa olla Suomessa. Tähän mennessä sukulaisten ja kavereiden tapaamisen sekä yliopistoasioiden yms. kertyneiden asioiden hoitamisen lisäksi olen saanut järjestettyä itselleni kolme työhaastattelua sekä yhden palkallisen viiden päivän mittaisen koejakson. Lisäksi aion nyt vihdoinkin käydä rippikoulun alta pois - sitä olen pitkittänyt jo monta vuotta, kun ikinä ei ole ollut muka tarpeeksi aikaa -, mutta se alkaa nyt sitten huomenna.

Kesäkuu tulee siis mitä luultavimmin menemään aikamoisella vauhdilla, kun täytyy hoitaa kaikki asiat ja saada lisätyö varsinasen kesätyön ohelle. Vaki kesätyöpaikaltani sain varmistuksen jo pari kuukautta sitten, että pääsen sinne tänäkin kesänä, ja työni siellä alkavat heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Tahdon kuitenkin saada tämän työn ohelle myös toisen työn, sillä kokemukseni perusteella jaksan parin kuukauden ajan hyvin tehdä kahta työtä samaan aikaan, pystyn tienaamaan tuplasti ja lisäksi säästän aikaa mielettömästi. Ja ainakin tähän mennessä tämä toisen työpaikan metsästys on lähtenyt paremmin käyntiin kuin osasin odottaakaan.

Pääni on täynnä ajatuksia, kun nyt kerralla tapahtuu niin mielettömästi kaikkea ja tulee kaikkia uusia asioita. Mutta kuten jo aiemmin totesin, pidän siitä, kun toimintaa riittää. Tuntuu aivan epätodelliselta, että vielä viikko sitten olin Hanoissa. Ajatusteni karatessa Vietnamiin tulee tietenkin kamala ikävä, joten paras keskittyä vain juuri tähän hetkeen. Juhannukseksi on tiedossa kivaa kavereiden kanssa oloa ja positiivisena yllätyksenä myös töitä perjantaille. Odotan jo juhannusta jopa malttamattomana, jotta pääsen tapaamaan ystäviä, joita en vielä ole ehtinyt nähdä. Toisaalta tässä on myös paljon mielenkiintoisia, uusia asioita ennen juhannusta. Huh huh, niin paljon kaikkea kivaa, ettei oikein tiedä, miten päin pitäisi olla.

Tulen tosiaan kirjoittelemaan tätä blogia, vaikka vapaaehtoistyöni Vietnamissa ovat jo takanapäin. Tänne on kiva aina kerrata kuulumisia ja ajatuksia. Elämäntilanteeni ovat muuttuneet ja tulevat myös lähitulevaisuudessa muuttumaan aika tiuhaan tahtiin, joten tänne on kiva päivitellä, mitä kaikkea tapahtuu ja samalla myös kerrata itsekseen, missä mennään. Ja ennen kaikkea bloggaaminen on hauskaa!